search query: @instructor Räsänen, Timo / total: 7
reference: 5 / 7
| Author: | Aaltonen, Laura |
| Title: | Socio-economic feasibility of Makaimro lift water supply scheme in Tanahun district of Nepal |
| Vedennostoa hyödyntävän Makaimron vesihuoltohankkeen sosioekonominen soveltuvuus Nepalin Tanahunin alueella | |
| Publication type: | Master's thesis |
| Publication year: | 2011 |
| Pages: | 79 + [9] Language: eng |
| Department/School: | Yhdyskunta- ja ympäristötekniikan laitos |
| Main subject: | Vesihuoltotekniikka (Yhd-73) |
| Supervisor: | Vahala, Riku |
| Instructor: | Räsänen, Timo ; Mahato, Guneshwar |
| Digitized copy: | https://aaltodoc.aalto.fi/handle/123456789/99735 |
| OEVS: | Digitized archive copy is available in Aaltodoc
|
| Location: | P1 Ark Aalto | Archive |
| Keywords: | water supply lift water supply scheme feasibility study socio-economy Nepal development work household survey participation vesihuolto vedennostohanke soveltuvuustutkimus sosioekonomia Nepal kehitystyö kotitalouskysely osallistaminen |
| Abstract (eng): | Compared to customary gravity water supply schemes in rural areas, electrical lift schemes in hilly Nepal are technically challenging and expensive but sometimes the only option to implement water supply due to great altitude difference of the water source and users. This thesis was carried out to find out if Makaimro lift water supply scheme is socio-economically feasible and replicable. The main tool used was a household survey conducted to 40 out of 265 beneficiary households (HHs) during the first days of construction works. This was supported by observations, key informant interviews, focus group discussions, literature and knowledge of specialists. The present water quality was regarded reasonable. The average fetching time was 3.5 h/HH/day and the daily quantity of fetched water from sources outside the house was just 16 l/person. Rain water harvesting was to some extent supporting the water situation of 35% of the HHs but this technology was not sufficient for all purposes or the whole year. The things people were mainly expecting from the scheme were comfort, time saving and irrigation. Increased involvement in agriculture, livestock and HH work were the favoured ways of using the upcoming saved time. 63% of the HHs agreed to contribute all three proposed amounts of up-front cash, labour days and regular water tariff. Only one HH said they cannot afford the monthly tariff whereas 23% had enough money and the others (75%) were going to increase income or reduce expenditure. The proposed tariff was 1.9% of the average HH income. Saved time and availability of water were believed to help in generating more income. For instance pump damages due to lightning are a serious and expensive threat to the scheme. 63% of the respondents thought they had got enough information on the scheme. A significant number of people were not informed about mass meetings. After not being informed, lack of time was the most common reason not to attend the mass meetings. It seems like the community is willing to work and pay for the scheme but very much depends on possibility to do income generating activities as well as enhancing the capacity of the Water Users' and Sanitation Committee to do right technical-economic decisions. The fixed water tariff and the low design providing 30 litres per capita per day might lead to conflicts. In scheme implementation there is need for support in livelihood promotion, involvement of the community and a cost-effective technical design considering the operation & maintenance costs and life cycle. |
| Abstract (fin): | Nepalin maaseudun kukkula-alueiden tavanomaisiin painovoimaisiin vesihuoltohankkeisiin verrattuna sähköiset vedennostohankkeet ovat kalliita ja teknisesti haastavia. Jos vesi on alhaalla ja käyttäjät ylhäällä, ovat ne joskus kuitenkin ainoa vaihtoehto. Tämä diplomityö tehtiin selvittämään Makaimron vedennostohankkeen sosioekonomista soveltuvuutta. Ensisijaisena metodina oli rakennustöiden alkupäivinä tehty kysely 40:ssa hankealueen 265 kotitaloudesta. Tukena käytettiin havaintoja, avainhenkilöhaastatteluja, kohderyhmäkeskusteluja, kirjallisuutta ja asiantuntijakokemusta. Tämänhetkistä vedenlaatua pidettiin hyvänä, mutta keskimääräinen vedenhakuaika oli peräti 3,5h/talous/päivä ja kodin ulkopuolelta kannetun veden päivittäinen määrä vain 16 litraa henkeä kohden. 35 % kotitalouksista keräsi sädevettä, mutta tekniikka ei täyttänyt kaikkia tarpeita eikä toiminut ympäri vuoden. Ihmiset odottivat hankkeelta ennen kaikkea mukavuutta, ajansäästöä ja kastelua. Säästynyt aika suunniteltiin käytettäväksi etenkin maatalouteen, karjatalouteen ja taloustöihin. 63 % kotitalouksista sanoi suostuvansa osallistumaan hankkeeseen sekä liittymismaksulla, työpäivillä että kuukausittaisella vesimaksulla. Vain yksi kotitalous sanoi, ettei sillä ole varaa kuukausittaiseen vesimaksuun. 23 %:lla kotitalouksista oli riittävästi rahaa ja muut (75 %) aikoivat lisätä tuloja tai vähentää menoja. Ehdotettu vesimaksu oli 1,9 % kotitalouksien keskimääräisistä tuloista. Säästetyn ajan ja veden saatavuuden uskottiin parantavan rahanhankintamahdollisuuksia. Esimerkiksi ukkosen aiheuttamat pumppuvauriot ovat vakava ja kallis uhka hankkeelle. 63 % koki saaneensa riittävästi tietoa hankkeesta. Merkittävää osaa ihmisistä ei ollut tiedotettu joukkokokoontumisista. Ajanpuute oli tiedotusongelmien jälkeen yleisin syy olla käymättä hankkeen suunnittelukokouksissa. Näyttää siltä, että tutkittu yhteisö haluaa työskennellä ja maksaa hankkeesta. Paljon riippuu siitä, onko tuloja mahdollista lisätä ja miten vedenkäyttäjä- ja sanitaatiokomiteaa voidaan tukea tekemään oikeita teknis- taloudellisia ratkaisuja. Kiinteä vesimaksu ja pieni mitoitus 30 l/hlo/vrk saattavat johtaa ristiriitoihin. Yleisesti hankkeiden toteuttamisessa tarvittaisiin elinkeinojen edistämistä, yhteisön osallistamista ja kustannustehokasta teknistä suunnittelua, jossa huomioidaan käyttö ja huolto sekä elinkaari. |
| ED: | 2012-05-07 |
INSSI record number: 44385
+ add basket
INSSI