search query: @supervisor Nieminen, Marko / total: 174
reference: 3 / 174
| Author: | Karisalmi, Nina |
| Title: | Potilaskokemus lapsipotilaiden omin sanoin kerrottuna - Videopäiväkirjan soveltuvuus aineiston keruutavaksi |
| The patient experience of children expressed by themselves - Applicability of video diaries as a data gathering method | |
| Publication type: | Master's thesis |
| Publication year: | 2016 |
| Pages: | (7) + 75 s. + liitt. 22 Language: fin |
| Department/School: | Sähkötekniikan korkeakoulu |
| Main subject: | Käytettävyyskoulu (SCI3072) |
| Supervisor: | Nieminen, Marko |
| Instructor: | Nieminen, Mika |
| Electronic version URL: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-201611025315 |
| Location: | P1 Ark Aalto 5542 | Archive |
| Keywords: | video diary method probes patient experience feedback channel children teenagers chronic illness videopäiväkirjamenetelmä luotaimet potilaskokemus palautekanava krooninen sairaus lapset |
| Abstract (eng): | Patients set increasingly higher demands for healthcare services, shifting the healthcare sector towards the traditional service sector. Healthcare providers have begun to pay attention to the patient experience (PX), and use it to compare and evaluate their performance. In Finland the interest of the healthcare sector towards user participation and better understanding of PX has increased during the "New Children's Hospital 2017" project. Aalto University is involved in the Lapsus research project which tries to find out the perspectives of children and their families about their visits to the hospital, the given treatment and care, and their everyday life with the illness. During the project The Hospital District of Helsinki and Uusimaa (HUS) stated that they currently lack a practical tool for gathering information about the PX of children. The focus of this thesis was to investigate how and what children tell about their PX. Video diaries were chosen as the method, since the hypothesis was that it would motivate the children to participate and reveal otherwise hidden facts. The participants were children in the age range of 10-16 years with a chronic illness: rheumatism, gastrointestinal disease or diabetes. The main aim of this thesis was to evaluate the applicability of video diaries for gathering information about the PX of children. Video diaries were also considered as a potential standalone method for the public healthcare sector as a basis for continuous service development. The children received tablet computers and were asked to complete given daily tasks and record video clips or diaries on the given themes during the following 9-10 days. The tasks were constructed based on the McCarthy and Wright's perspectives of experience. 1-2 weeks after the probe package returned the participants were interviewed. The qualitative data was analyzed with Atlas.ti using the analysis framework. Video diaries produced very rich data about the PX of children, both visually and verbally, but shortcomings were also identified. Motivating teenagers, especially boys, was found to be difficult and the rejection rate was considerably high, 59%. In order for HUS to use this method as their feedback channel, more attention should be paid on motivating teenagers. This can be done by increasing the playfulness of the method, by offering alternative ways of conducting the tasks and by taking the age and individual situation of the child better into account. The use of other communication channels like WhatsApp, Snapchat or Skype should also be investigated. |
| Abstract (fin): | Potilaat odottavat yhä enemmän terveydenhuollon palveluilta, jolloin terveydenhuoltoala muuttuu kohti perinteistä palvelualaa. Terveydenhuollon tarjoajat ovatkin alkaneet kiinnittää huomiota potilaskokemukseen ja käyttävät potilaskokemuksen vertailua enenevissä määrin toimintansa arvioimiseen. Myös Suomessa terveydenhuoltosektorin kiinnostus käyttäjien osallistumista ja potilaskokemuksen syvempää ymmärrystä kohtaan on kasvanut Uusi Lastensairaala 2017 -projektin myötä. Aalto-yliopisto on mukana Lapsus-tutkimushankkeessa, jonka tarkoituksena on selvittää lapsipotilaiden ja heidän perheittensä näkemyksiä sairaalakäynneistä, saadusta hoidosta ja jokapäiväisestä elämästä sairauden kanssa. Projektin aikana selvisi, että Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriltä (HUS) puuttuu tällä hetkellä toimiva palautekanava lasten potilaskokemuksen selvittämiseksi. Tässä diplomityössä selvitettiin, mitä ja miten lapset kertovat omin sanoin potilaskokemuksestaan. Menetelmäksi valittiin videopäiväkirja, koska sen koettiin motivoivan lapsia osallistumaan ja paljastamaan asioita, joita ei muilla tutkimusmenetelmillä saisi selville. Mukaan valikoituivat 10-16-vuotiaat lapset, joilla on pitkäaikaissairautena joko reuma, suolistosairaus tai diabetes. Diplomityön päätavoitteena oli tutkia, miten videopäiväkirjamenetelmä soveltuu aineiston keruutavaksi lasten potilaskokemuksen selvittämiseksi sekä arvioida, voisiko HUS jatkossa käyttää sitä itsenäisesti jatkuvan palvelukehityksen perustana. Lapsille vietiin lainaan tablettitietokone, jolla he kuvasivat 9-10 päivän ajan videopäiväkirjaa annettujen tehtävien pohjalta. Tehtävät oli laadittu mukaillen McCarthy & Wright:n mallia käyttäjäkokemuksesta. 1-2 viikkoa videopäiväkirjan palautumisen jälkeen osallistujat haastateltiin. Laadullinen aineisto analysoitiin käyttämällä Atlas.ti-ohjelmaa. Videopäiväkirjoilla saatiin kerätyksi visuaalisesti ja verbaalisesti rikasta aineistoa, mutta myös puutteita havaittiin. Teinien, varsinkin poikien, motivointi osallistua tutkimukseen osoittautui hankalaksi ja kieltäytymisprosentti oli korkea, 59 %. Jotta HUS voisi käyttää menetelmää palautekanavanaan, tulisi nuorten motivointiin kiinnittää enemmän huomiota lisäämällä menetelmän leikillisyyttä, tarjoamalla vaihtoehtoisia suoritustapoja sekä ottamalla lapsen ikä ja yksilöllinen elämäntilanne paremmin huomioon. Myös muita kommunikointikanavia kuten WhatsApp:ia, Snapchat:ia tai Skype-puheluita voisi tutkia vaihtoehtoisina suoritustapoina. |
| ED: | 2016-11-13 |
INSSI record number: 54847
+ add basket
INSSI