Tämän tutkimuksen avulla pyritään lisäämään tietoa siitä, kuinka oikeudenmukaisella johtamisella ja esimiestyöllä voidaan vaikuttaa työhyvinvointiin organisaatioissa. Tutkimuksen lähtökohtana on näkemys organisatorisesta epäoikeudenmukaisuudesta psykososiaalisena kuormitustekijänä, joka altistaa henkilön stressille ja työuupumuksen kehittymiselle.

Tutkimuksessa analysoidaan tilastollisin menetelmin Työterveyslaitoksen ja Helsingin kauppakorkeakoulun alun perin vuonna 2007 toteuttaman "Henkilöstön työkyky ja yrityksen menestyminen" -kyselytutkimuksen aineistoa. Tutkimuksessa tarkastellaan sitä, ovatko kokemukset organisatorisesta oikeudenmukaisuudesta yhteydessä henkilöstön työhyvinvointia ja stressiä heijastavaan ilmiöön, työuupumukseen. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkastellaan sitä, toimiiko kokemus esimiehen tarjoamasta sosiaalisesta tuesta muovaavana eli moderoivana tekijänä koetun oikeudenmukaisuuden ja työuupumuksen välisessä suhteessa.

Kokemus oikeudenmukaisuudesta osoittautui tutkimuksessa merkitseväksi työuupumuksen selittäjäksi siten, että epäoikeudenmukaisuutta kokevat henkilöt kokivat eniten työuupumusta. Hierarkkisen regressioanalyysin tuloksissa oikeudenmukaisuus selitti työuupumuksen vaihtelusta 17 %, kun demografiset taustamuuttujat oli kontrolloitu. Esimiehen tarjoamalla sosiaalisella tuella oli kuitenkin muovaava vaikutus oikeudenmukaisuuden ja työuupumuksen suhteeseen siten, että niiden henkilöiden joukossa, jotka kokivat saavansa esimieheltään paljon tukea, koettu oikeudenmukaisuus selitti enää ainoastaan 10 % työuupumuksen vaihtelusta.

Epäoikeudenmukaisuus on tutkimuksen tulosten mukaan psykososiaalinen kuormitustekijä, joka altistaa epäoikeudenmukaisuutta kokevan henkilön työuupumukselle. Tämän lisäksi esimiehen tuen puute ei tutkimuksen tulosten mukaan vahvista epäoikeudenmukaisuuden kuormittavaa vaikutusta, mutta vahva esimiehen tuki sen sijaan toimii osittain suojaavana tekijänä epäoikeudenmukaisuuden negatiivisia seurauksia vastaan.

Tutkimuksen tulokset viittaavat organisatorisen oikeudenmukaisuuden merkittävään asemaan organisaation jäsenten työhyvinvoinnin tukemisessa. Oikeudenmukainen johtaminen edistää henkilöstön hyvinvointia, kun taas epäoikeudenmukaiseksi koettu johtaminen altistaa henkilöstön stressille ja työpahoinvoinnille. Toimimalla alaisiaan tukevasti esimiehet voivat kuitenkin osittain ehkäistä tai ainakin vaimentaa epäoikeudenmukaisuuden haitallisia seurauksia organisaatiossa.