Tutkimuksessa problematisoin terveyden edistämisen työpaikalla kriittisen johtamistutkimuksen lähtökohdista. Tarkoituksena on tietoisesti etääntyä totunnaisesta tavasta ajatella, mennä jokapäiväisiä käsityksiä syvemmälle, paljastaa piileviä ongelmia ja avata uusia vaihtoehtoja. Käsittelen kysymyksiä työntekijän yksityisyydestä, ihanteellisen työntekijän kriteereistä ja ruumiin merkityksestä työssä. Käsittelen myös valtaa ja vastarintaa. Terveyden edistämisen voi nähdä hallinnan muotona, joka pyrkii kurinalaisen yksilön tuottamiseen. Käytännöt suuntaavat yksilön katseen sisäänpäin ja hallinta toteutuu siten, että työntekijät saadaan vapaaehtoisesti vertailemaan itseään asetettuihin normeihin.

Tutkin, miten työntekijät kokevat terveyden edistämisen haastattelemalla 7 työntekijää suuressa suomalaisessa yrityksessä. Analysoin aineiston temaattisesti. Muodostin kolme teemaa: terveyden edistäminen on mahdollisuus huolehtia itsestä, terveyden edistäminen voi olla tarpeellista ja terveyden edistäminen ei kuulu työpaikalle.

Tulokset osoittavat, että kokemus terveyden edistämisestä ei ole yhdenmuotoinen. Kuitenkin yhteiskunnan tuottamat normatiiviset odotukset ja arvot, itsehallinnan ihannointi, ja se, että työntekijät tuntevat vastuuta terveydestään, voivat haitata valinnan ja toisin toimimisen mahdollisuuksia.

Tutkimuksen tuoma lisä on monimuotoisempi työntekijän näkökulman esiin tuominen. Työntekijöiden kokemusta terveyden edistämisestä tulisi tarkastella muistakin näkökulmista kuin vain siitä, miksi työntekijät eivät osallistu ohjelmiin. Yrityksille voi olla tärkeää tietää, miten työntekijät kokevat työpaikan terveyden edistämisen epätoivottavien seurauksien välttämiseksi