haku: @keyword polyuretaani / yhteensä: 10
viite: 10 / 10
« edellinen | seuraava »
| Tekijä: | Pelkonen, Terja |
| Työn nimi: | Liimausparametrien vaikutus lamellihirren liimasauman ominaisuuksiin |
| The effect of gluing conditions to the properties of glue line at laminated logs | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2001 |
| Sivut: | 122 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Puunjalostustekniikan osasto |
| Oppiaine: | Puutekniikka (Puu-28) |
| Valvoja: | Paajanen, Tero |
| Ohjaaja: | Kairi, Matti |
| OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
| Sijainti: | P1 Ark P80 | Arkisto |
| Avainsanat: | laminated log duolam triolam assembly gluing polyvinyl acetate resorsinol phenol formaldehyde polyurethane lamellihirsi duolam triolam kokoonpanoliimaus polyvinyyliasetaatti resorsinolifenoliformaldehydi polyuretaani |
| Tiivistelmä (fin): | Tutkimuksella pyrittiin löytämään optimaaliset olosuhteet sahatavaran lapeliimaukseen PVAc-, RF- ja PU-liimoille puristuspainetta, lamellien kosteutta ja höyläyksestä liimaukseen kuluvaa aikaa varioimalla. Tavoitteena oli selvittää liimauksen ja liimojen herkkyyttä liimausolosuhteissa tapahtuville muutoksille. Hyvän liimasauman muodostumiselle on lukuisia edellytyksiä ja liimausvirheet johtuvatkin tavallisesti vääristä liimausolosuhteista ja -tekniikasta eivätkä itse liimasta. Kirjallisuuden mukaan sauman ominaisuuksien kannalta olennaisia tekijöitä ovat mm. liimattavan pinnan ja liimausympäristön kosteus ja lämpötila, levitysmäärä, liimausaika sekä puristuspaine ja -aika. Liimaustulokseen vaikuttavat myös puun rakenne sekä pinnan laatu ja pinnan muutokset kuten epäpuhtauksien kertyminen. Tutkimuksessa varioitiin yhtä muuttujaa kerrallaan ja kullakin muuttujalla oli kolme eri arvoa. Käytetyt puristuspaineet olivat 0.1, 0.3 ja 0.8 MPa. Lamellien kosteudet olivat molemmissa lamelleissa 12 %, toisessa 12 % ja toisessa 18 % tai molemmissa 18 %. Kappaleet liimattiin höyläyksen jälkeen heti, viikon tai kuukauden kuluttua. Tutkittujen liimojen välillä ei muuttujasta riippumatta havaittu olevan lujuuseroja. PU-liimalla sauman paksuus oli muita suurempi, mutta se ei kuitenkaan vaikuttanut lujuuteen ja jäi selvästi alle vaaditun 0.3 mm. PU- ja PVAc-liimoilla liiman ja puun välinen raja oli selvästi havaittavissa, mutta RF-liimalla raja oli melko epäselvä. RF-sauma myös rikkoutui mikroskooppileikkeitä valmistettaessa melko helposti. PU-liimalla oli kaikissa näytteissä havaittavissa sille tyypillisiä hiilidioksidikuplia. Liimakohtaisessa tarkastelussa havaittiin PVAc-liiman lujuuden kasvavan puristuspaineen alentuessa kaikkien lujuuksien ollessa kuitenkin hyviä. Lujuuden kasvu näytti kuitenkin johtuvan ainakin osittain kappaleiden tiheyseroista eikä niinkään paineesta. Myös sauman paksuus kasvoi paineen alentuessa. RF- ja PU-liimoilla ei eri paineilla puristettujen kappaleiden välillä havaittu eroa lujuudessa tai paksuudessa. PU-liimalla oli kuitenkin havaittavissa muutamassa kappaleessa selvästä liimausvirheestä johtunut lujuuden alenema. Virheet johtuivat luultavasti epätasaisesta levityksestä ja siihen tulisikin erityisesti PU-liimalla kiinnittää huomiota. Tutkimuksessa 18 % tavoitekosteutta ei saavutettu vaan kappaleiden keskimääräinen kosteus oli vain 14.7 %. 12 % kappaleiden todellinen kosteuskeskiarvo oli 12.4 %. PVAc-liimalla kappaleiden lujuus kasvoi hieman kosteuden kasvaessa ja vaikka kappaleiden tiheyksissä ei havaittukaan eroja, johtuu lujuusero kuitenkin hyvän puustamurtuman vuoksi luultavasti puuaineen eroista. PVAC-liimalla 18 % tavoitekosteudella sauma oli muita paksumpi. RF-liimalla 12 % tavoitekosteudella kappaleet olivat lujuudeltaan muita heikompia, mutta ero johtui luultavasti ainakin osittain kappaleiden alhaisemmasta tiheydestä. Sauman paksuudessa ei havaittu eroja. PU-liimalla kosteus ei vaikuttanut lujuuteen, mutta 18 % kappaleissa saumat olivat hieman muita ohuempia. Ajan vaikutusta tarkasteltaessa ei PVAc-kappaleissa havaittu suuria lujuus- tai paksuuseroja. Heti liimatut kappaleet olivat lujuudeltaan ja puustamurtumaltaan hieman muita huonompia ja myös paksuus oli hieman suurempi, mutta erot olivat melko pieniä. Myös RF-liimalla heti liimatut kappaleet olivat jonkin verran muita huonompia, mutta tiheys näyttäisi ainakin osittain vaikuttavan tuloksiin. Paksuin sauma oli kuukauden kuluttua höyläyksestä liimatuilla kappaleilla. PU-liimalla ei kappaleiden lujuudessa ollut eroja, mutta sauman paksuus vaikutti kasvavan mitä nopeammin kappaleet liimattiin höyläyksen jälkeen. Paksuuserot eivät kuitenkaan näytä vaikuttaneen lujuuksiin. Tutkimuksen perusteella vaikuttaa siltä, että liimaus onnistuu tutkimuksessa käytetyissä rajoissa. Lujuudet olivat kaikilla kappaleilla ja kaikilla liimoilla melko hyviä ja myös sauman paksuudet täyttivät niille asetetut vaatimukset. Lujuustulokset kuvaavat kuitenkin enemmän puun kuin liimasauman lujuutta, sillä kappaleiden puustamurtuma oli melko korkea. Tutkimuksen perusteella sahatavaran lapeliimauksessa on edelleen suuri tutkimustarve. Jatkossa kannattaisi ehkä varioida useampaa tekijää samanaikaisesti ja käyttää vielä rajumpia muuttujan arvoja sekä pyrkiä saamaan liimausympäristö enemmän tehdasolosuhteita vastaavaksi. Myös vakiintuneiden testausmenetelmien käyttökelpoisuuteen olisi syytä kiinnittää huomiota. |
| ED: | 2001-01-25 |
INSSI tietueen numero: 16169
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI