haku: @instructor Sinisalo, Ilkka / yhteensä: 5
viite: 4 / 5
Tekijä: | Luokkakallio, Jussi |
Työn nimi: | Teräspalkkisen ratasillan muuttaminen betonikantiseksi liittopalkkisillaksi |
The transfer of a steel-girder railway bridge into a concrete slab composite girder bridge | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1999 |
Sivut: | 156 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto |
Oppiaine: | Sillanrakennustekniikka (Rak-11) |
Valvoja: | Jutila, Aarne |
Ohjaaja: | Sinisalo, Ilkka |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark Aalto | Arkisto |
Tiivistelmä (fin): | Suomen rautateillä on käytössä noin 30 teräspalkkisiltaa jännevälillä 18...25 metriä koostuen noin 50 vapaasti tuetusta levypalkkijänteestä. Kiskot on silloissa asennettu suoraan ratapölkkyjen välityksellä levypalkkeihin. Tämän takia siltapaikat ovat radassa epäjatkuvuuskohtia, joissa nopeuksia joudutaan rajoittamaan. Työn tarkoituksena on löytää rakenneratkaisu, jossa levypalkkisillat muutetaan kannellisiksi silloiksi niin, että jatkuvakiskoraiteen vaatima sepelipatja voidaan viedä siltapaikan yli. Rakenneratkaisun on sekä staattiselta että dynaamiselta kestävyydeltään täytettävä nykyiset normit. Rakennekorkeus on pidettävä mahdollisimman pienenä. Sillan muutostyön junaliikenteelle aiheuttama häiriö on minimoitava. Ongelmia aiheuttavat siltojen rakennusvuosien ajoittuminen vuosisadan alusta aina 1970-luvulle saakka. Tänä aikana ovat suunnittelunormit, kuormakaaviot sekä teräksen materiaaliominaisuudet muuttuneet. Lähes kaikki sillat ovat niitattuja ja niissä käytetty teräs on hitsaamiseen kelpaamatonta. Näitä tekijöitä on tarkasteltu työn alkupuolella ja ne on otettu huomioon toimivaa rakenneratkaisua haettaessa. Työssä on päädytty kahteen vahvennusratkaisuun. Ensimmäisenä on ratkaisu, jossa betoninen kansielementti levypalkin kanssa muodostaa liittopoikkileikkauksen. Toisena ratkaisuna on ulkoisilla jänteillä jännitetty liittopalkki. Jännitetyssä ratkaisussa liittopalkin muodostavat levypalkkien väliin ylälaipan alle valettu liittolaatta (h=300mm) ja levypalkit. Varsinainen kansi, jonka päälle sepelikerros tulee, on mahdollisimman kevyt elementtirakenteinen kaukalo, joka ei toimi kantavana rakenteena. Jänteet on ankkuroitu liittolaattaan ja niillä on kaksi taitepistettä alalaipan tasossa. Liittoratkaisun ongelmia ovat levypalkin uuman ja paarteen välisen niittisauman rajoitettu leikkauskapasiteetti sekä suuri työmäärä liittovaikutuksen aikaansaamiseksi kansielementtien ja levypalkin välille. Jännitetyssä ratkaisussa niittisauma ei aiheuta ongelmaa ja ratkaisu on rakenteeltaan ja työteknisesti liittopalkkia varmempi. Liittopalkkiratkaisu kasvattaa jäljellä olevan käyttöiän kaksinkertaiseksi ja jännitetty ratkaisu vähintään 1,7-kertaiseksi. Levypalkkisillan vahventaminen ja muuttaminen kannelliseksi sillaksi on varteenotettava vaihtoehto kokonaan uuden sillan rakentamiselle. |
ED: | 1999-04-13 |
INSSI tietueen numero: 14178
+ lisää koriin
INSSI