haku: @author Österman, Kirsti / yhteensä: 1
viite: 1 / 1
« edellinen | seuraava »
Tekijä: | Österman, Kirsti |
Työn nimi: | Automatisoitu menetelmä sulfaattikeiton aikana liukenevien hiilihydraattipolymeerien määrittämiseksi |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1998 |
Sivut: | 68 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Puunjalostustekniikan osasto |
Oppiaine: | Puunjalostuksen kemia (Puu-19) |
Valvoja: | Vuorinen, Tapani |
Ohjaaja: | Vuorinen, Tapani |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark P80 | Arkisto |
Tiivistelmä (fin): | Tämä diplomityö liittyy TEKESin hiilihydraattiohjelmaan, jossa selvitetään mm. puun polysakkaridien fysikaalisen käyttäytymisen ja ligniinihiilihydraattikompleksien esiintymisen ja muodostumisen merkitystä ligniinin liukenemista hidastavina tekijöinä. Tämän työn tavoitteena on kehittää sulfaattikeittoliuoksen polysakkarideille selektiivinen määritysmenetelmä ja soveltaa sitä edelleen. Mustalipeän hiilihydraattipitoisuuden määrittämiseen kokeiltiin kahta tapaa. Polysakkarideista muodostuu perjodaattihapetuksessa ja sitä seuraavassa happamassa hydrolyysissä glyoksaalia ja tetroosia tai glyseraldehydiä. Toinen määritysmenetelmistä perustuu glyoksaalin ja 3,4-diaminobentsoehapon kondensoitumistuotteen aiheuttaman absorption spektrofotometriseen mittaukseen (330 nm). Vaihtoehtoinen tapa oli määrittää syntyneiden tetroosin tai glyseraldehydin pitoisuudet neokuproiinitestissä. Se perustuu testissä käytetyn kuparin hapetusluvun muutokseen. Menetelmässä Cu[2+]-ioni pelkistyy Cu[+]-ioniksi. Tämä pelkistyminen havaitaan värinmuutoksesta ja absorbanssilukeman muutoksesta 450 nm:n kohdalla UV:lla. Glyoksaalin ja 3,4-diaminobentsoehapon kondensoitumiseen perustuva menetelmä toimi hyvin koeputkiolosuhteissa, mutta automaattisella virtausanalysaattorilla tämä tapa ei antanut hyväksyttäviä tuloksia. Neokuproiinitesti onnistui malliainekokeissa koeputkioloissa. Virtausanalysaattorilla dekstraanikokeet antoivat luotettavat tulokset. Mustalipeänäytteitä analysoitiin kaksi sarjaa: koivukeitto- ja mäntykeittosarjat. Koivukeiton mustalipeänäytteiden hiilihydraattipitoisuuden määritykset onnistuivat selvästi paremmin kuin mäntykeiton keittoliuosmääritykset. Analysaattorin tulosten tarkkuus kontrolloitiin samoista näytteistä tehdyillä vertailumäärityksillä, jotka suoritettiin kaasukromatografisesti. |
ED: | 1998-05-12 |
INSSI tietueen numero: 13164
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI