haku: @keyword rakennedetalji / yhteensä: 1
viite: 1 / 1
« edellinen | seuraava »
Tekijä: | Nuoranen, Mika |
Työn nimi: | Puu-ulkoverhousten kosteustekninen toiminta ja vaurioituminen |
Moisture Technical Behaviour and Damaging of Wooden Facade | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1999 |
Sivut: | 137 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto |
Oppiaine: | Talonrakennustekniikka (Rak-43) |
Valvoja: | Kanerva, Pekka |
Ohjaaja: | Virta, Jari |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark Aalto | Arkisto |
Avainsanat: | kosteusjakauma käyristymä pintakäsittely puu-ulkoverhous rakennedetalji sadetuskoe cup driving rain moisture distribution paint system structural detail wooden facade |
Tiivistelmä (fin): | Diplomityössä tarkasteltiin sadetuskokeilla puu-ulkoverhousten kosteusteknistä toimintaa. Sadetuskokeita tehtiin viidelle lomalaudoitetulle ja kahdelle limilaudoitetulle koeseinälle. Verhouslaudat olivat kuusen sydänpuusta hienosahattuja laatuluokan B lautoja. Verhouslautojen leveys oli 120 mm ja paksuudet olivat 18, 21, 24 ja 28 mm. Verhouslautojen pintakäsittelynä oli teollinen pohjustus tai pohjamaalaus sekä toisen limilaudoitetun seinän verhouslaudat olivat tämän lisäksi käsitelty alkydiöljymaalilla. Verhouslautojen poikkipintoja ei käsitelty mitenkään. Ulkoverhouslaudan kastumisesta ja kuivumisesta sekä käyristymistä tarkasteltiin teoreettisesti. Malleilla saatuja tuloksia verrattiin mitattuihin kosteusjakaumiin ja käyristymiin. Suomalaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten ohjeistojen ja tutkimusten pohjalta tehtiin toimiva rakennedetaljit. Koeseinien sadevedenpitävyyttä heikensi eniten naulaushalkeamat sekä verhouslautojen saumakohdat. Oksat vuotivat myös jonkin verran. Naulan reikien esiporaaminen vähensi naulatessa syntyvää halkeilua, joten ulkoverhouksen sadevedentiiviys parani. Teollisesti pohjustetuissa peitelaudoissa suurimmat kosteuspitoisuudet esiintyivät laudan alapään sekä jatkoskohdan päätypinnoissa. Sadetuksen jälkeen keskimääräiset kosteuspitoisuudet olivat päätypinnoissa 85-112 % ja verhouslautojen keskellä 25-35 %. Ohuissa laudoissa (18 ja 21 mm) kosteuspitoisuudet olivat hieman suuremmat kuin paksuissa laudoissa (24 ja 28 mm). Sadetuksen jälkeen pohjustetun peitelaudan keskellä suurimmat kosteuspitoisuudet olivat peitelaudan kulmissa. Päätypinnoissa suurin kosteuspitoisuus oli verhouslaudan takalappeessa. Viikon kuivumisen jälkeen pohjustettujen peitelautojen keskimääräiset kosteuspitoisuudet olivat melkein samat kuin ennen sadetusta. Käyristymän muutos oli ohuissa laudoissa kaksi kertaa suurempi kuin paksuissa laudoissa, joissa käyristymän muutos oli alle millimetrin. Sadetuksen jälkeen pohjustetussa verhouslaudassa naulakohtien keskimääräiset kosteuspitoisuudet olivat suuremmat kuin peitelaudan keskellä ja korkeimmat kosteuspitoisuudet olivat naulojen ympärillä. Naulan reikien esiporaus pienensi naulakohdan kosteuspitoisuutta. Pohjusteella ja alkydiöljymaalilla käsitellyn limilaudan keskimääräinen kosteus jatkoksessa oli 74 % ja suurin kosteuspitoisuus oli takalappeessa. Limilaudan keskellä keskimääräinen kosteuspitoisuus oli 15 %. Ainoastaan limityskohdassa ja alimman laudan alimmassa särmässä kosteuspitoisuus oli noussut 10 %. Jatkoksen keskimääräinen kosteuspitoisuus oli viikon kuivumisen jälkeen 24 % ja kahden viikon kuivumisen jälkeen 17 %. Kosteusmallien antamat tulokset vastasivat kohtuullisen hyvin koetuloksia, koska laskelmissa tarvittavien pintakäsittely-yhdisteImien diffuusiokertoimet määritettiin koetulosten pohjalta. Mitatut käyristymät ja lasketut käyristymät erosivat toisistaan. Syynä mittaustulosten ja mallien antamien tuloksien eroihin oli se, että koeseinien hienosahapintaisista peitelaudoista suurin osa kovertui kuivuessaan, kun laudan teoriassa olisi pitänyt kupertua kuivuessaan. Käyristymämallia tulee kehittää siten. että puun viruma sekä kimmoarvojen muuttuminen kosteuspitoisuuden ja lämpötilan mukaan otetaan huomioon. |
ED: | 1999-12-23 |
INSSI tietueen numero: 15059
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI