haku: @instructor Juntunen, Jaakko / yhteensä: 1
viite: 1 / 1
« edellinen | seuraava »
Tekijä: | Kärkkäinen, Mikko Kalervo |
Työn nimi: | Elementtimenetelmän käyttö kulmasingulaarisuuksia sisältävien aaltojohtojen analyysissä |
Using the finite element method in analyzing waveguides having wedge singularities | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 2000 |
Sivut: | 57 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto |
Oppiaine: | Matematiikka (Mat-1) |
Valvoja: | Pitkäranta, Juhani |
Ohjaaja: | Juntunen, Jaakko |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark TF80 | Arkisto |
Avainsanat: | waveguide cut-off frequency Helmholz equation wedge singularity basis function hierarchic polynomial basis aaltojohto katkotaajuus Helmholtzin yhtälö kulmasingulaarisuus FEM kantafunktio hierarkkinen polynomikanta |
Tiivistelmä (fin): | Sähkömagnetiikassa yleinen ongelma on aaltojohdon katkotaajuuksien määrittäminen. Tämän työn tarkoituksena oli ratkaista ongelma elementtimenetelmällä sylinterimäisissä, kulmasingulaarisuuksia sisältävissä geometrioissa. Tarkoitus on niin sanottua hierarkkista polynomikantaa käyttämällä osoittaa, että suurten elementtien ja korkea-asteisen kannan käyttö on tehokkaampaa kuin pienten elementtien ja matala-asteisen kannan käyttö. Erityisesti pyritään osoittamaan, että polynomikantaa kannattaa täydentää singulaarisella kantafunktiolla kulmasingulaarisuuksien läheisyydessä. Blending-funktiomenetelmän avulla kaareva reunageometria käsitellään tarkasti ja vertaillaan tuloksia approksimatiivisella reunageometrian käsittelyllä saataviin tuloksiin. Työ toteutettiin kirjoittamalla Matlab-funktioita, joiden avulla ongelma ratkaistiin numeerisesti elementtimenetelmällä muutamissa valituissa geometrioissa. Esimerkkiongelmat on valittu niin, että tarkat ratkaisut tunnetaan ja virheet voidaan laskea. Kirjoitetuilla Matlab-funktioilla saatiin hyvin tarkkoja tuloksia, joiden perusteella piirretyistä kuvaajista näkee helposti eri laskentastrategioiden väliset eroavuudet. |
ED: | 2000-10-26 |
INSSI tietueen numero: 15884
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI