haku: @author Sorvari, Olli / yhteensä: 1
viite: 1 / 1
« edellinen | seuraava »
Tekijä: | Sorvari, Olli |
Työn nimi: | Development of methods for calculating pressure relief flows and sizing relief devices |
Varopurkauslaskennan ja varoventtiilien mitoituksen menetelmäkehitys | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 2008 |
Sivut: | x + 102 s. + liitt. 8 Kieli: eng |
Koulu/Laitos/Osasto: | Kemian laitos |
Oppiaine: | Prosessien ohjaus ja hallinta (Kem-90) |
Valvoja: | Jämsä-Jounela, Sirkka-Liisa |
Ohjaaja: | Hammarström, Leif ; Pokki, Juha-Pekka ; Nyman, Timo |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark TKK 5098 | Arkisto |
Tiivistelmä (fin): | Varoventtiileitä käytetään prosessilaitteissa pitämään laitteiden paineet alle suunniteltujen maksimipaineiden silloin, kun kaikki muut keinot on käytetty. Tämän tehtävän onnistumiseksi on varolaitteiden purkauspinta-alojen oltava oikean kokoiset. Jos purkauspinta-ala ei ole tarpeeksi suuri, jatkaa paine kasvuaan laitteessa, mikä voi johtaa laitteen vaurioitumiseen ja pahimmassa tapauksessa laitteen räjähtämiseen. Toisaalta, jos purkauspinta-ala on ylimitoitettu, saattaa purkausvirtaus olla liian suuri varolaitteen jälkeiselle laitteistolle, kuten ulosvirtausputkistolle tai soihdulle. Tästä saattaa seurata paineen nousua ja vahinkoa kyseisille laitteille, ja ympäristölle vaaralliset aineet saattavat päästä purkautumaan vapaasti. Varolaitteiden mitoitus yksifaasipurkaukselle on selkeää, sillä näille tapauksille on olemassa yleisesti hyväksytyt API:n (The American Petroleum Institute) standardissa määritellyt laskentamenetelmät. Tapauksissa, joissa varoventtiiliin virtaava fluidi höyrystyy tai kondensoituu varoventtiilissä tai se on jo tuloaukossa kahdessa faasissa, tulee mitoituksessa käyttää kaksifaasipurkausmallia. Tarkalle mallille on kaksifaasitapauksessa tarvetta, sillä höyrystyvän nesteen vaatima purkauspinta-ala on huomattavasti suurempi kuin nestevirtauksen. Diplomityön kirjallisuusosassa on käyty läpi erilaisia kaksifaasipurkausmalleja, joilla voidaan laskea teoreettinen purkausvirtaus. Varoventtiilin mitoituksessa tarvitaan lisäksi purkauskerroin, jolla kompensoidaan ideaalisen ja varsinaisen suuttimen ero. Työssä on esitelty purkauskerroinmallit kaksifaasipurkaukselle ja vertailtu kirjallisuudessa esitettyjä kokeellisia tuloksia. Diplomityön kokeellisessa osassa ohjelmoitiin laskentarutiinit, joilla verrattiin eri menetelmiä (o HEM, API 2000, ISO/DIS 4 126-10, HDI) erityisesti niissä tilanteissa, jotka tiedettiin API 2000 -menetelmälle vaikeiksi. Menetelmistä 1-IDI osoittautui tarkimmaksi. Menetelmän heikkous on sen vaatima pidempi simulointiaika johtuen useista peräkkäisistä flashlaskennoista. API 2000:lla saatiin monissa tilanteissa lähes vastaavat tulokset HDI-menetelmän kanssa. Tilanteissa, joissa sisääntulovirtaus oli varoventtiilissä höyrystyvä neste tai kondensoituva ylikriittinen fluidi tai höyry, ero oli suurempi. Työssä on esitelty HDI NE - malli, joka perustuu epätasapainokertoimen käyttöön. Epätasapainokerroin on määritelty höyryn osuuden ja suuttimen pituuden funktiona. Menetelmä parantaa HDI:n tarkkuutta pienillä höyryn osuuksilla merkittävästi. Menetelmää ehdotti alun perin Darby (2000). |
ED: | 2008-12-17 |
INSSI tietueen numero: 36629
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI