haku: @instructor Forssell, Pirkko / yhteensä: 12
viite: 5 / 12
Tekijä: | Lahelin, Mika |
Työn nimi: | Tärkkelyspolymeerikalvojen hapenläpäisyominaisuudet |
Oxygen permeability of starch polymer films | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1998 |
Sivut: | vii + 84 s. + liitt. Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Kemian tekniikan osasto |
Oppiaine: | Polymeeriteknologia (Kem-100) |
Valvoja: | Seppälä, Jukka |
Ohjaaja: | Forssell, Pirkko |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark TKK 3827 | Arkisto |
Tiivistelmä (fin): | Tärkkelys on luonnonpolymeeri, joka rakentuu kahdesta glukoosipolymeeristä: lineaarisesta amyloosista ja haaroittuneesta amylopektiinistä. Tämän työn tarkoituksena oli tutkia ensi sijassa polymeerin rakenteen vaikutusta hapenläpäisyominaisuuksiin . Kirjallisuusosassa tarkasteltiin tärkkelyksen mekaanisia ja läpäisyominaisuuksia. Tärkkelyksen ohella tutustuttiin myös proteiini- ja selluloosakalvojen ominaisuuksiin, koska kyseisten kalvojen potentiaaliset sovelluskohteet ovat vastaavia kuin tärkkelyksen. Myös hydrofiilisten synteettisten polymeerien ominaisuuksia käsiteltiin lyhyesti kirjallisuusosassa. Työn kokeellisessa osassa tärkkelyskalvojen ominaisuuksia verrattiin eteenivinyylialkoholi-polyeteenimonikerroskalvon ja polyamidin ominaisuuksiin, joilla tiedetään olevan alhainen hapenläpäisy. Vetolujuus-venymäkäyristä havaittiin amyloosikalvojen olevan rakenteeltaan selvästi erilaisia kuin amylopektiinikalvot. Amyloosikalvoilla esiintyi myötöraja, kun taas amylopektiini oli selvästi hauraampi materiaali. Amyloosi- ja amylopektiinikalvojen vetolujuuden havaittiin laskevan pehmittimenä käytetyn glyserolin pitoisuuden noustessa. Amyloosilla havaittiin selvää venymän kasvua vasta glyserolipitoisuudella yli 20 %. Amylopektiinillä venymä oli käytännössä vakio, se ei riippunut glyserolipitoisuudesta. Amyloosilla havaittiin olevan kaksi lasipistettä. Näistä alemman arveltiin johtuvan glyserolista ja ylemmän puolestaan amyloosista, johtuen osittaisesta faasien erottumista. Kaksi lasipistettä viittaa siihen, että vesi on tärkkelykselle parempi liuotin kuin glyseroli. Amyloosi- ja amylopektiinikalvojen välillä ei havaittu merkittäviä eroja hapenläpäisyn suhteen eli polymeerin rakenne ei vaikuttanut hapenläpäisyyn. Tärkkelyskalvojen hapenläpäisyn havaittiin sen sijaan riippuvan pehmitinpitoisuudesta, vesipitoisuudesta ja lämpötilasta. Korkeampi pehmitinpitoisuus nosti hapenläpäisyä. Rh:lla 50 % tärkkelyksen hapenläpäisy oli samaa kertaluokkaa kuin PA:lla ja EVOH:lla. Kosteuden noustessa tärkkelysten hapenläpäisy kasvoi eksponentiaalisesti ollen 90 %:n kosteudella selvästi korkeampi kuin vertailumateriaaleilla. Myös lämpötilan nosto kasvatti tärkkelyksen hapenläpäisyä. Tärkkelyskalvojen vesihöyrynläpäisy oli paljon suurempaa kuin synteettisillä vertailupolymeereillä. Amylopektiinikalvojen vesihöyrynläpäisy oli noin kaksinkertaista amyloosikalvolhin verrattuna. Vesihöyrynläpäisy oli glyserolipitoisuudesta riippumatta lähes vakio sekä amyloosi- että amylopektiinikalvoille. Amyloosikalvo liukeni veteen erittäin hitaasti, kun taas amylopektiinikalvon veteenliukeneminen oli paljon nopeampaa. Tämä oli osoitus kalvojen rakenteen erilaisuudesta. |
ED: | 1998-12-09 |
INSSI tietueen numero: 13733
+ lisää koriin
INSSI