haku: @keyword self-assembly / yhteensä: 12
viite: 8 / 12
| Tekijä: | Junnila, Susanna |
| Työn nimi: | Self-Assembly of polylysine-dialkyl phosphate complexes |
| Polylysiini-dialkyylifosfaatti-kompleksien itsejärjestyminen | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2007 |
| Sivut: | (9) + 79 + (18) Kieli: eng |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto |
| Oppiaine: | Optiikka ja molekyylimateriaalit (Tfy-125) |
| Valvoja: | Ikkala, Olli |
| Ohjaaja: | Hanski, Sirkku |
| Sijainti: | P1 Ark TF80 | Arkisto |
| Avainsanat: | polypeptide-surfactant complexes self-assembly polylysine dialkyl phosphates polypeptidi-surfaktantti-kompleksit itsejärjestyminen polylysiini dialkyylifosfaatit |
| Tiivistelmä (fin): | Tässä työssä tutkittiin polypeptidin ja pinta-aktiivisten molekyylien kompleksien itse järjestyneitä kiinteän olomuodon nanorakenteita, tavoitteena kehittää uudenlaisia toiminnallisia polymeerimateriaaleja. Kationinen polypeptidi, poly(L-lysiini) (PLL) ionikompleksoitiin kolmen eri pinta-aktiivisen anionisen dialkyylifosfaatin - bis(2-etyyliheksyyli)fosfaatin (C2/6), dioktyylifosfaatin (C8) ja didodekyylifosfaatin (C12) - kanssa. Stoikiometrisiä komplekseja tutkittiin sekä vedestä sakkaamalla valmistettuina että orgaanisen liuotinkäsittelyn jälkeen. Pinta-aktiivista fosfaattia lisättiin myös yli stoikiometrisen määrän, koska haluttiin tutkia ionikompleksien plastisointia helposti virtaaviksi nestekidemateriaaleiksi. Työssä tutkittiin systemaattisesti pinta-aktiivisen fosfaatin määrän sekä alkyylihäntien pituuden ja haaroittumisen vaikutusta polypeptidin konformaatioon ja kompleksien itsejärjestymiseen. Myös lämpötilan vaikutusta tutkittiin. Materiaalien ominaisuuksia tutkittiin Fourier-infrapunaspektroskopialla (FTIR), sirkulaaridikroismilla (CD), pienkulmaröntgensironnalla (SAXS), differentiaalisella pyyhkäisykalorimetrialla (DSC), termogravimetrisellä analyysillä (TGA) ja polarisoidulla optisella mikroskopialla (POM). Pääosa PLL(C2/6)x-, PLL(C8)x- ja PLL(C12)x- komplekseista (missä x = 1.0...3.0 merkitsee pinta-aktiivisten fosfaattien lukumäärää yhtä lysiinitähdettä kohti) itsejärjestyi heksagonaaliseen sylinterirakenteeseen, jossa PLL-pääketju oli alpha-helikaalisessa konformaatiossa. Tämä itsejärjestynyt rakenne oli melko stabiili myös lämmitettäessä. Vedestä sakatut suoria alkyylihäntiä sisältävät kompleksit PLL(C8)aq/1.0 ja PLL (C12)aq/1.0 muodostivat lamellirakenteen, jossa PLL-pääketju oli enimmäkseen beeta-laskostunut. Näiden kompleksien lämmitys aiheutti osittaisen konformaatio- ja rakennemuutoksen. Suoraketjuisen didodekyylifosfaatin tapauksessa kiteytymistaipumus johti makrofaasierottumiseen, kun käytettiin suurta määrää ei-ionisidottua pinta-aktiivia. Tulokset osoittavat, että polylysiini-dialkyylifosfaatti-kompleksit voivat itsejärjestyä spontaanisti stabiileihin nestekiteisiin nanorakenteisiin. Tällaiset nestekidemateriaalit voivat olla hyödyllisiä rakenneyksiköitä tulevaisuuden bionanoteknologisissa sovellutuksissa nanorakenteensa, mahdollisten ohjattavien ominaisuuksiensa ja bioyhteensopivuutensa takia. |
| ED: | 2008-04-28 |
INSSI tietueen numero: 35560
+ lisää koriin
INSSI