haku: @supervisor Määttä, Raimo / yhteensä: 150
viite: 26 / 150
Tekijä: | Piskonen, Reetta |
Työn nimi: | Bioremediation of crude oil in shoreline conditions - a respirometric study in a closed laboratory vessel |
Raakaöljyn bioremediaatio rantaolosuhteissa - respirometrinen tutkimus suljetussa koeastiassa. | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1997 |
Sivut: | Kieli: eng |
Koulu/Laitos/Osasto: | Puunjalostustekniikan osasto |
Oppiaine: | Ympäristönsuojelutekniikka (Puu-23a) |
Valvoja: | Määttä, Raimo |
Ohjaaja: | Itävaara, Merja |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark P80 | Arkisto |
Tiivistelmä (fin): | Bioremediaatio on melko uusi ja lupaava menetelmä öljyn saastuttamien ranta-alueiden puhdistamiseen. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan öljyn biohajoamisprosessia ja siihen vaikuttavia tekijöitä sekä menetelmiä, joiden avulla biohajoamista voidaan seurata. Kokeellisessa osassa tutkittiin kolmen erilaisen lisäaineen vaikutusta Pohjanmeren raakaöljyn biohajoamiseen. Lisäaineet olivat: nopealiukoisen typpilannoitteen ja superfosfaatin seos, keskihitaasti vapautuvan typpilannoitteen ja apatiitin seos sekä biosorbentti. Raakaöljyn biohajoavuutta tutkittiin suljetussa koeastiastossa simuloiduissa rantaolosuhteissa + 10 °C lämpötilassa. Koeastia oli täytetty hiekalla ja merivedellä. Koe kesti 10 viikkoa. Biohajoamisaste määritettiin respirometrisin menetelmin, joihin kuului hiilidioksidin määrittäminen ilmatilasta sekä epäorgaanisen hiilen pitoisuuden määrittäminen vedestä. Respirometristen määrityksien tueksi suoritettiin mikrobiologisia määrityksiä sekä hiekasta että vedestä. Aktiivinen mikrobibiomassa määritettiin adenosiinitrifosfaatti (ATP) pitoisuuden perusteella. Lisäksi seurattiin heterotrofisten bakteerien kokonaismäärää. Jäännösöljypitoisuus määritettiin uuttamalla öljyinen hiekka hiilitetrakloridilla. Veden ravinne-, happi- ja öljypitoisuus sekä pH ja orgaanisen hiilen kokonaispitoisuus määritettiin viikoittain. Veden akuutti toksisuutta määritettiin valobakteeritestillä. Öljyn biohajoavuus ilman ravinne lisäyksiä oli hyvin hidasta, mutta nopeutui moninkertaisesti kaikkien lisäaineyhdistelmien vaikutuksesta. Eri käsittelyt erosivat toisistaan tilastollisesti kokeen alussa. Keskihitaasti vapautuva typpilannoite ja apatiitti tarjosivat parhaat olosuhteet biohajoamisprosessin käynnistymiselle. Nopeasti vapautuvat lannoitteet osoittautuivat vähiten tehokkaiksi. Typpipitoisuus oli ilmeisesti pääasiallinen biohajoavuutta ja mikrobipopulaation kasvua rajoittava tekijä. Koeastian todettiin soveltuvan hyvin bioremediaatio tutkimuksiin. Mikrobiologiset määritykset hiekkanäytteistä tukivat respirometrisia määrityksiä. Veden ravinne- ja happipitoisuus sekä toksisuus on tärkeää määrittää, jotta biohajoamisprosessia voitaisiin ymmärtää paremmin, mutta rnikrobiologiset määritykset vedestä osoittautuivat lähes merkityksettömiksi. Myös jäännösöljypitoisuus on suositeltavaa määrittää. |
ED: | 1997-10-02 |
INSSI tietueen numero: 12471
+ lisää koriin
INSSI