haku: @supervisor Määttä, Raimo / yhteensä: 150
hakutulos-lista
viite: 17 / 150
« edellinen | seuraava »
Tekijä:Tammivuori, Riikka
Työn nimi:Hajupäästöt ja niiden hallinta betaiinia valmistavalla tehtaalla
Odor emissions and their control at a betain plant
Julkaisutyyppi:Diplomityö
Julkaisuvuosi:1998
Sivut:90      Kieli:   fin
Koulu/Laitos/Osasto:Kemian tekniikan osasto
Oppiaine:Ympäristönsuojelutekniikka   (Puu-23a)
Valvoja:Määttä, Raimo
Ohjaaja:Hallanoro, Helena ; Jutila, Marjatta
OEVS:
Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje
sulje

Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossa

Oppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa.

Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/

Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.

Kirjautuminen asiakaskoneille

  • Aalto-yliopistolaiset kirjautuvat asiakaskoneille Aalto-tunnuksella ja salasanalla.
  • Muut asiakkaat kirjautuvat asiakaskoneille yhteistunnuksilla.

Opinnäytteen avaaminen

  • Asiakaskoneiden työpöydältä löytyy kuvake:

    Aalto Thesis Database

  • Kuvaketta klikkaamalla pääset hakemaan ja avaamaan etsimäsi opinnäytteen Aaltodoc-tietokannasta. Opinnäytetiedosto löytyy klikkaamalla viitetietojen OEV- tai OEVS-kentän linkkiä.

Opinnäytteen lukeminen

  • Opinnäytettä voi lukea asiakaskoneen ruudulta tai sen voi tulostaa paperille.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi tallentaa muistitikulle tai lähettää sähköpostilla.
  • Opinnäytetiedoston sisältöä ei voi kopioida.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi muokata.

Opinnäytteen tulostus

  • Opinnäytteen voi tulostaa itselleen henkilökohtaiseen opiskelu- ja tutkimuskäyttöön.
  • Aalto-yliopiston opiskelijat ja henkilökunta voivat tulostaa mustavalkotulosteita Oppimiskeskuksen SecurePrint-laitteille, kun tietokoneelle kirjaudutaan omilla Aalto-tunnuksilla. Väritulostus on mahdollista asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Väritulostaminen on maksullista Aalto-yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle.
  • Ulkopuoliset asiakkaat voivat tulostaa mustavalko- ja väritulosteita Oppimiskeskuksen asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Tulostaminen on maksullista.
Sijainti:P1 Ark KE80     | Arkisto
Tiivistelmä (fin):Diplomityön tarkoituksena oli löytää betaiinia valmistavan tehtaan hajupäästöjen vähentämiseen soveltuva menetelmä.
Työ on jaettu kahteen osaan.
Kirjallisuusosassa on esitelty yleisimmät hajunpoistomenetelmät Kokeellisessa osassa tehtiin pilot-mittakaavan kokeet kahdella biologisella hajukaasujen käsittelymenetelmällä.

Hajukaasujen koostumus sekä ominaisuudet ja prosessivaiheet joissa hajuja muodostuu määritettiin sopivan menetelmän löytämiseksi.
Hajupäästön merkittävyyttä arvioitiin suhteessa sen aiheuttamaan haittaan ja voimassa. olevaan lainsäädäntöön.

Hajukaasujen pääkomponentti on ammoniakki.
Lisäksi GC-MS-analyysillä tunnistettiin monia muita haihtuvia typpiyhdisteitä.
Kirjallisuuden ja tehtaan hajukaasujen analysoinnin perusteella biologiset menetelmät valittiin pilot-kokeisiin.
Biologisten menetelmien valintaa puolsivat myös niiden vaatima vähäinen seurantatarve, niiden turvallisuus ja matala energian kulutus mikä johtaa mataliin käyttökustannuksiin.

Ensimmäiset pilot kokeet tehtiin kolme biosuodinta käsittävällä laitteistolla jossa oli esikäsittely-yksikkönä vesipesuri.
Suodinmateriaaleina kokeiltiin turvetta kaarnaa ja kompostia.
Hajunpoistotehokkuus analysoitiin olfaktometrisesti.

Kokeillulla biosuodinlaitteistolla saavutettiin yli 96%:n hajunpoistotehokkuus josta kuitenkin esikäsittely-yksikkönä käytetyn pesurin osuus oli 90%.
Hajunpoistotehokkuudet esikäsittelyn jälkeen olivat turpeelle 73%, kaarnalle 84% ja kompostimateriaalille 85%.
Biosuotimissa ei kuitenkaan saavutettu optimaalista toimintatasoa johtuen vaihtelevista olosuhteista.
Tutkimuksen perusteella biosuodatusmenetelmän hajunpoistotehokkuus on herkkä materiaalin kosteuden vaihteluille.
Kastelujärjestelmän toimintahäiriöt aiheuttivat turvemateriaalissa peruuttamattomia vaurioita.
Kaarnamateriaali ei kärsinyt kuivista olosuhteista mutta sille ei soveltunut turvemateriaalin vaatima runsas kastelu vaan sen tulokset kääntyivät laskuun.
Kompostimateriaali sieti sekä niukempaa että runsaampaa kastelua.
Parhaimmat hajunpoistotulokset saavutettiin kuitenkin vasta kosteammissa olosuhteissa.

Biosuotimien huonoja puolia on niiden vaatiman suuren suodinpinta-alan lisäksi niiden herkkyys yhdisteille kuten ammoniakille jotka muuttavat hajotessaan suodinmateriaalin pH:ta.
Näistä syistä toinen pilot-koe tehtiin pilot-mittakaavan biotrickling-suotimella.
Pienemmän koon lisäksi biotrickling-suotimien etuja on mahdollisuus säätää kiertoveden pH:ta ja ravinnetilannetta.

Suljettu trickling-suodin ei kuitenkaan soveltunut tehtaan hajukaasujen käsittelyyn.
Biologisia hajotusreaktioita inhiboivien yhdisteiden osuus nousi kiertovedessä niin nopeasti että se esti typpiyhdisteiden hajottamisen.
Ennen inhibitiota biotrickling-suotimella saavutettiin kuitenkin 97 %:n hajunpoistotehokkuus.

Tutkimus osoitti. että molemmat kokeillut biologiset menetelmät soveltuvat betaiinitehtaan hajupäästöjen vähentämiseen.
Koska biosuodatus vaatii esikäsittely-yksikön, menetelmä on kuitenkin melko kallis.
Sen sijaan biotrickling-menetelmä saattaisi olla toimiva ratkaisu mutta laitteisto vaatii vielä hieman tarkempaa hienosäätöä.
ED:1998-06-22
INSSI tietueen numero: 13351
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI