haku: @supervisor Määttä, Raimo / yhteensä: 150
viite: 9 / 150
| Tekijä: | Oksanen, Vesa |
| Työn nimi: | Uudistushakkuiden linnustovaikutukset |
| Effects of regeneration fellings on birds | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 1999 |
| Sivut: | 62 s. + liitt. 5 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Puunjalostustekniikan osasto |
| Oppiaine: | Ympäristönsuojelutekniikka (Puu-23a) |
| Valvoja: | Määttä, Raimo |
| Ohjaaja: | Väisänen, Risto A. |
| OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
| Sijainti: | P1 Ark P80 | Arkisto |
| Avainsanat: | nest destruction bird avifauna regeneration felling clear-cut seed tree felling Finland pesätuho lintu linnusto kesähakkuu uudistushakkuu avohakkuu siemenpuuhakkuu |
| Tiivistelmä (fin): | Työni tarkoituksena on 1) arvioida pesimäaikaan vuosina 1988-1997 tehdyistä uudistushakkuista linnustolle aiheutuneet pesätuhot Suomessa, 2) selvittää Etelä-Suomen uudistushakkuiden kokojakauma ja reunavyöhykkeen osuus näillä hakkuilla sekä 3) tehdä yhteenveto avohakkuulinnuston yleispiirteistä maassamme. Pesätuhojen laskemista varten arvioitiin touko-, kesä- ja heinäkuussa 1988-1997 uudistushakkuin käsitellyt pinta-alat metsätilastojen tiedoista. Kuusi-, lehti- ja mäntymetsiä oletettiin uudistetun niiden esiintymissuhteissa Hakkuin käsiteltyjen alueiden lintuparimäärät laskettiin uudistuskypsien metsien lintutiheyksien avulla. Kaikkien hakatuilla aloilla sijainneiden linnunpesien oletettiin tuhoutuneen hakkuissa. Etelä-Suomen touko-heinäkuisten uudistushakkuiden kokojakaumaa tutkittiin kahdelta metsäyhtiöltä saatujen hakkuukohtaisten tietojen perusteella. Aineistossa oli tiedot 7798 avo- ja 1909 siemenpuuhakkuun pinta-alasta ja hakkuuajankohdasta vuosilta 1994-1999. Arvio hakkuiden reunavyöhykkeen pinta-alasta saatiin olettamalla hakkuut ympyränmuotoisiksi ja toisistaan erillisiksi. Reunavaikutuksen oletettiin ulottuvan 50 m metsänreunasta hakkuulle päin. Avohakkuulinnuston yleispiirteitä selvitettiin Eläinmuseon linjalaskenta-aineiston sekä neljän aiemman tutkimuksen tulosten perusteella. Aineistoista laskettiin avohakkuulintuyhteisön rakennetta kuvaavat parametrit, joiden vaihtelua tarkasteltiin erityyppisillä avohakkuilla ja Suomen eri osissa Touko-heinäkuussa 1988-1997 tehdyissä uudistushakkuissa tuhoutui vuosittain arviolta 35000 lintujen pesintää. Aiheutuneilla pesätuhoilla ei ollut suurta vaikutusta runsaslukuisten metsälintujen kantoihin Suomessa. Tämä johtui metsälinnuston suuresta parimäärästä sekä lintukantojen suurista luontaisista vuosivaihteluista. Uhanalaisille lintulajeille aiheutuneita pesätuhoja ei ollut mahdollista arvioida lajien alhaisista tiheyksistä johtuen. Metsänhoitotoimenpiteet häiritsivät petolintujen pesintää vuosittain alueella jonka pinta-ala oli ilmeisesti useita prosentteja Suomen pinta-alasta. Etelä-Suomen vuosien 1994-1999 touko-heinäkuisten avo- ja siemenpuuhakkuiden pinta-ala oli keskimäärin 2,7 ha. Yli 80 % hakkuista oli kooltaan alle 4 ha Tämän kokoluokan hakkuut muodostivat hieman yli puolet hakkuiden yhteispinta-alasta. Noin 70 % hakkuiden pinta-alasta oli reunavyöhykettä. Tällainen hakkuukäytäntö hyödyttää reunoja suosivia lintulajeja, mutta heikentää mitä ilmeisimmin reunaa karttavien, luonnonsuojelullisesti tärkeiden metsälintulajien elinmahdollisuuksia. Avohakkuulinnuston odotettu lajimäärä, tiheys ja monimuotoisuus pienenivät Suomessa etelästä pohjoiseen Eläinmuseon linjalaskenta-aineiston perusteella. Suolintulajit runsastuivat avohakkuilla pohjoista kohden. Avohakkuulinnuston laji- ja parimääräjakauman tasaisuudessa ei ollut havaittavissa suuntausta etelästä pohjoiseen. Avohakkuulinnuston tiheys oli keskimäärin alle puolet maalinnuston tiheydestä Suomen eri osissa. Metsänhakkuista aiheutuvia pesätuhoja voidaan vähentää pienentämällä toukokuun alun ja elokuun puolivälin aikana hakattavaa metsäpinta-alaa. Uudistushakkuiden välttäminen lehti- ja sekametsissä yllämainittuna aikana pienentää pesätuhoja tehokkaammin pinta-alayksikköä kohden kuin havumetsien uudistamisen välttäminen. Metsätalouden aiheuttamasta häiriöstä petolinnuille aiheutuvien pesätuhojen suuruus tulisi selvittää. Pesimäaikaista metsänkäsittelyä petolintujen pesien läheisyydessä voitaisiin välttää laajassa mitassa jos metsätaloutta harjoittavat tahot ja petolintuharrastajat tekisivät nykyistä tiiviimmin yhteistyötä. |
| ED: | 1999-11-12 |
INSSI tietueen numero: 14933
+ lisää koriin
INSSI