haku: @keyword hiilinanoputki / yhteensä: 16
hakutulos-lista
viite: 16 / 16
« edellinen | seuraava »
Tekijä:Routama, Paula
Työn nimi:Hiilinanoputkeen perustuvan elektronin transistorin valmistaminen elektronisuihkulitografiaa käyttäen
Making of a Carbon Nanotube Based Single Electron Transistor Using Electron Beam Lithography
Julkaisutyyppi:Diplomityö
Julkaisuvuosi:2000
Sivut:iv + 57      Kieli:   fin
Koulu/Laitos/Osasto:Teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto
Oppiaine:Materiaalifysiikka   (Tfy-44)
Valvoja:Salomaa, Martti
Ohjaaja:Hakonen, Pertti
OEVS:
Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje
sulje

Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossa

Oppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa.

Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/

Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.

Kirjautuminen asiakaskoneille

  • Aalto-yliopistolaiset kirjautuvat asiakaskoneille Aalto-tunnuksella ja salasanalla.
  • Muut asiakkaat kirjautuvat asiakaskoneille yhteistunnuksilla.

Opinnäytteen avaaminen

  • Asiakaskoneiden työpöydältä löytyy kuvake:

    Aalto Thesis Database

  • Kuvaketta klikkaamalla pääset hakemaan ja avaamaan etsimäsi opinnäytteen Aaltodoc-tietokannasta. Opinnäytetiedosto löytyy klikkaamalla viitetietojen OEV- tai OEVS-kentän linkkiä.

Opinnäytteen lukeminen

  • Opinnäytettä voi lukea asiakaskoneen ruudulta tai sen voi tulostaa paperille.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi tallentaa muistitikulle tai lähettää sähköpostilla.
  • Opinnäytetiedoston sisältöä ei voi kopioida.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi muokata.

Opinnäytteen tulostus

  • Opinnäytteen voi tulostaa itselleen henkilökohtaiseen opiskelu- ja tutkimuskäyttöön.
  • Aalto-yliopiston opiskelijat ja henkilökunta voivat tulostaa mustavalkotulosteita Oppimiskeskuksen SecurePrint-laitteille, kun tietokoneelle kirjaudutaan omilla Aalto-tunnuksilla. Väritulostus on mahdollista asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Väritulostaminen on maksullista Aalto-yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle.
  • Ulkopuoliset asiakkaat voivat tulostaa mustavalko- ja väritulosteita Oppimiskeskuksen asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Tulostaminen on maksullista.
Sijainti:P1 Ark TF80     | Arkisto
Avainsanat:single electron transistor
carbon nanotube
electron beam lithography
yhden elektronin transistori
hiilinanoputki
elektronisuihkulitografia
Tiivistelmä (fin):Yhden elektronin transistorissa on nanometrien suuruusluokkaa oleva johtavasta materiaalista valmistettu saareke kahden metallijohtimen välissä.
Johdinten välille laitetaan jännite, jolloin elektronit pyrkivät tunneloitumaan yhdestä johtimesta saarekkeen kautta toiseen.
Koska tunneliliitosten kapasitanssit ovat pieniä jo yksi elektroni aiheuttaa merkittävän varausenergian kasvun saarekkeella.

Hiilinanoputket ovat grafiittilevyistä rakentuneita putkimaisia molekyylejä.
Ne ovat tyypillisesti muutaman mikrometrin pituisia ja noin 5-30 nm paksuja.
Nanoputkien rakenne on kestävä.
Niiden sähkönjohtavuus riippuu niiden rakenteesta, joka on joko samanlainen kuin metalleilla tai puolijohteilla.

Työssä pyrittiin valmistamaan yhden elektronin transistori hiilinanoputkea ja elektronisuihkulitografiaa käyttäen.
Transistoriin sopiva hiilinanoputki paikannettiin ja siirrettiin oikeaan asentoon atomivoimamikroskoopilla.
Nanoputken päälle, sen symmetria-akselia vastaan kohtisuoraan, valmistettiin elektronisuihkulitografialla kapea kultajohdin.
Johtimen paksuuden avulla johteen resistanssi valittiin sopivaksi.
Tavoitteena oli, että puolijohtavan hiilinanoputken päälle muodostuu yhden elektronin transistorin saareke, joka kytkeytyy tunneliliitoksilla nanoputken molemmilla puolilla oleviin kultajohtimiin.

Valmistetuista näytteistä kaksi toimi.
Toisessa näytteessä kultajohtimen paksuus oli juuri niin suuri, että näyte johti.
Kulta ei muodostanut yhtenäistä kerrosta nanoputken päälle.
Virta kulki useamman kuin yhden saarekkeen läpi.
Toisessa näytteessä kultajohtimen paksuus oli lähes yhtä suuri kuin hiilinanoputken halkaisija.
Nanoputki oli sähkönjohtavuudeltaan metallinen.
Virta kulki nanoputken ja kultasaarekkeen läpi peräkkäin.

Käytetyssä yhden elektronin transistorin valmistusmenetelmässä kultasaarekkeen saaminen yhtenäiseksi hiilananoputken päälle on ongelma.
Lisäksi nanoputken tulee olla sähkönjohtavuudeltaan puolijohtava.
Metallisten ja puolijohtavien hiilinanoputkien erottaminen ennen transistorin valmistamista on kuitenkin vaikeaa.
ED:2001-01-19
INSSI tietueen numero: 16157
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI