haku: @keyword tiheysfunktionaaliteoria / yhteensä: 18
viite: 17 / 18
Tekijä: | Torsti, Tuomas |
Työn nimi: | Electronic Structure of Quantum Wires |
Kvanttilankojen elektronirakenne | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1999 |
Sivut: | 55 Kieli: eng |
Koulu/Laitos/Osasto: | Teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto |
Oppiaine: | Fysiikka (laskennallinen fysiikka) (Tfy-105) |
Valvoja: | Nieminen, Risto |
Ohjaaja: | Puska, Martti |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark TF80 | Arkisto |
Avainsanat: | quantum wire nanowire electronic structure density-functional theory kvanttilanka nanolanka elektronirakenne tiheysfunktionaaliteoria |
Tiivistelmä (fin): | Tässä työssä on kehitetty tiheysfunktionaaliteorian lokaalin spin-tiheyden approksimaatioon perustuva elektronirakenteen laskentamenetelmä. Menetelmä soveltuu periodisten tai äärellisten sylinterisymmetristen systeemien mallintamiseen. Tällaisessa geometriassa kolmiulotteinen ongelma redusoituu matemaattisesti kahden muuttujan tehtäväksi. Kohn-Sham yhtälöt, jotka tästä seuraavat, ratkaistaan itseytyvästi käyttämällä sykliä, jossa Schrödingerin ja Poissonin yhtälöt ratkaistaan joka kierroksella käyttämällä pohjustettuja konjugaattigradienttimenetelmiä. Pääasiallisena sovelluskohteena on metallisen kvanttilangan mallintaminen. Nanoskooppisen liitoksen katkeamisprosessissa muodostuvaa kvanttilankaa ja sen katkeamista mallinnetaan stabiloidusta jelliumista koostuvalla langalla, jossa on parabolinen kavennus. Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun itseytyviä elektronirakennelaskuja käytetään tällaisen jelliumkavennuksen mallintamiseen. Langan mekaanisessa jännityksessä havaitaan simulaatioissa oskillaatioita, kuten on myös kokeellisesti havaittu mallinnettavassa systeemissä. Menetelmää sovelletaan myös sekä lyhyiden että äärettömän pitkän alumiiniketjun elektronirakenteen selvittämiseen. Alumiiniatomeja mallinnetaan tässä tapauksessa Hamann-pseudopotentiaaleilla. Pitkä ketju on aiemmissa laskuissa todettu magneettiseksi, kun atomien välinen etäisyys on sama kuin lähinaapurietäisyys kiinteässä alumiinissa, eli 5.41 a_0. Myös uusi menetelmä tuotti saman tuloksen. |
ED: | 1999-05-12 |
INSSI tietueen numero: 14242
+ lisää koriin
INSSI