haku: @keyword palstautuminen / yhteensä: 2
viite: 2 / 2
« edellinen | seuraava »
Tekijä: | Mäkeläinen, Timo |
Työn nimi: | Improvement of internal bond strength of LWC base paper without deterioration in light scattering |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1999 |
Sivut: | 86 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Puunjalostustekniikan osasto |
Oppiaine: | Paperitekniikka (Puu-21) |
Valvoja: | Laine, Jaakko E. |
Ohjaaja: | |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark P80 | Arkisto |
Avainsanat: | palstautuminen valonsironta LWC paperi |
Tiivistelmä (fin): | Työn tavoitteena oli parantaa LWC-pohjapaperin palstautumislujuutta ilman, että paperin muut ominaisuudet kärsivät. Erityisesti tarkkailtiin paperin z-suuntaisen sidoslujuuden, valonsirontakertoimen sekä massan vedenpoistokyvyn kehittymistä. Paperin palstautumislujuutta parannettaessa on tunnettava kuitujen ominaisuudet sekä tekijät, jotka vaikuttavat kuitujen käyttäytymiseen verkostossa. Tämän takia kirjallisuusosassa on lähestytty palstautumisongelmaa paperikemian näkökulmalta. Lisäksi kirjallisuusosassa on lyhyesti kuvattu tämän hetken kiinnostavimmat kuivalujakemikaalit sekä niiden ominaisuudet ja rakenne. Kokeellisessa osassa palstautumislujuutta on pyritty parantamaan kahdella eri menetelmällä. Ensimmäisessä menetelmässä käytettiin apuna erilaisia kuivalujakemikaaleja ja toisessa kuitutraktion modifiointia. Kaikissa testeissä on käytetty sekä Rauman PK 4 massaa että Lappeenrannan PK 1 massaa. Koearkkien palstautumislujuus mitattiin sekä Scott bond-testillä että z-suuntaisella vetolujuustestillä. Ensiksi mainittu testimenetelmä perustuu energian mittaukseen ja jälkimmäinen mittaa voimaa. Testien tulokset osoittivat, että uusilla kuivalujakemikaaleilla voidaan parantaa tuntuvasti nykyistä palstautumislujuustasoa. TMP-pohjaisilla massoilla jo pieni määrä kuivalujakemikaalia yhdessä 0.8% suuruisen tärkkelysannoksen kanssa antoi saman palstautumislujuuden kuin 1.7% tärkkelysannos yksinään; z-suuntainen vetolujuus parani 12 % ja Scott bond 15 %. Lisäksi suurilla tärkkelysmäärillä menetetään valonsirontakyky ja massan vedenpoistokyky heikkenee. Uusilla kuivalujakemikaaleilla näin ei tapahdu. SGW-pohjaisilla massoilla kuivalujakemikaalien vaikutukset olivat yleisesti ottaen heikompia kuin TMP-pohjaisilla massoilla. Massaseosten keskenäistä eroa selitetään usein SGW:n suurella hienoainepitoisuudella, mutta koetulosten perusteella todennäköisempi selitys näyttäisi olevan kuivalujakemikaalien erilainen vaikutus kuitujen rakenteelliseen käyttäytymiseen kuituverkostossa. Kuitujen modifiointitesteissä massaseoksen palstautumislujuutta saatiin selvästi parannettua, huolimatta siitä että kemiallinen käsittely oli suoritettu ainoastaan mekaanisen massan pitkille kuiduille. Palstautumislujuuden parantuminen oli seurausta kuitujen parantuneesta mukautumisesta sekä kuitupinnoilla olevien varautuneiden ryhmien lukumäärän kasvusta. Vaikka modifiointi paransi selvästi lähtömassan palstautumislujuutta, ei tärkkelyksen lisääminen massaan enää lisännyt palstautumislujuutta odotuksia vastaavalla tavalla. Tämä osoittaa, että tärkkelys ja kuitujen modifiointi eivät ole toisiaan tukevia menetelmiä palstautumislujuutta lisättäessä, vaan palstautumislujuuden parantuminen perustuu ainakin osittain samaan periaatteeseen. Modifioinnin suurimpina haittapuolina olivat käsitellyn fraktion heikentynyt kokonaissaanto sekä modifioinnin negatiivinen vaikutus optisiin ominaisuuksiin. Testien perusteella otsonikäsittely oli tehokkain tapa modifioida kuituja. Kiinnostusta otsonikäsittelyä kohtaan vähentää otsonaattorin korkea investointikustannus sekä otsonikäsittelyn huono soveltuvuus yhdessä tärkkelyksen kanssa. |
ED: | 1999-03-09 |
INSSI tietueen numero: 14051
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI