haku: @author Kananen, Juha / yhteensä: 2
viite: 2 / 2
« edellinen | seuraava »
Tekijä: | Kananen, Juha |
Työn nimi: | Paperin rakenteen vaikutus kokoonpuristuvuuteen |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1999 |
Sivut: | 132 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Puunjalostustekniikan osasto |
Oppiaine: | Paperitekniikka (Puu-21) |
Valvoja: | Paulapuro, Hannu |
Ohjaaja: | |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark P80 | Arkisto |
Tiivistelmä (fin): | Diplomityön tavoitteena oli selvittää paperin huokoisuuden ja kuitukoostumuksen vaikutus paperin paksuussuuntaiseen kokoonpuristumiseen. Kirjallisessa osassa pyrittiin muodostamaan kokonaiskuva kokoonpuristumisesta, mikä osoittautui vaikeaksi hajanaisten tutkimustulosten vuoksi. Tutkimuksissa on käytetty vaihtelevia menetelmiä ja määritelmiä kokoonpuristuvuudelle. Koko paperin kokoonpuristumista mitataan paksuuden tai tilavuuden avulla ja paperin pinnan kokoonpuristumisen kuvaamisen käytetään karheuden tai kontaktipinta-alan mittauksia. Useissa kokeissa on käytetty yhtä puristuskertaa, jolloin pysyvän ja palautuvan muodonmuutoksen osuuksia ei voida erottaa helposti. Kirjallisuuden perusteella saatiin käsitys erilaisten massojen kokoonpuristumisominaisuuksista ja muista kokoonpuristumisen kannalta merkittävistä tekijöistä. Kokeellisen osan aluksi kehitettiin mittausmenetelmä paperin palautuvan eli elastisen muodonmuutoksen tutkimiseksi. Työssä käytettiin KCL-PURRE mittalaitetta, jolla pystytään mittamaan paperin paksuus puristuspaineen funktiona. Kehitetyssä menetelmässä paperia puristetaan kuusi kertaa 10 MPa:n paineeseen, jolloin paperin pinnan karheuden vaikutus saadaan poistettua ja palautumaton muodonmuutos on olematon. Työn aikana tehtyjen parannusten myötä KCL-PURRE mittalaite saatiin toimimaan luotettavasti ja mittaukset ovat toistettavia. Mittaustuloksiin sovitettiin kirjallisuudessa esitettyjä matemaattisia malleja, joista yksi valittiin erilaisista massoista valmistettujen laboratorioarkkien kokoonpuristumisen vertailuun. Kokeissa mitattiin myös paperien karheus, ilmanläpäisevyys ja paksuus sekä ennen puristusta että puristuksen jälkeen. Lisäksi mitattiin paperin huokoisuus tarkoitusta varten kehitetyllä öljynabsorptiomenetelmällä, jonka todettiin toimivan luotettavasti paksuilla papereilla. Paperin karheuden ja paksuuden suhteelliset muutokset puristuksessa ovat toisiinsa sidoksissa. Jäykkiä kuituja sisältävillä papereilla muutokset ovat suurempia kuin taipuisammilla kemiallisilla massoilla. Jäykiksi kuiduiksi luetaan tässä työssä mekaaninen massa ja viskoosikuidut. Jäykkiä kuituja sisältävien arkkien tiheys kasvaa puristuksessa suhteellisesti enemmän kuin kemiallisten massojen kuiduilla, jotka muodostavat tiheämmän arkin jo ennen puristusta. Neliömassan ja arkkipinon paksuuden kasvattamisella on samanlainen vaikutus kokoonpuristumiseen. Paksuuden kasvattaminen pienentää kokoonpuristumista riippumatta siitä onko paksuus neliömassan vai arkkien lukumäärän aiheuttamaa. Pinon puristuksessa ainoastaan puristavaa pintaa vasten olevien arkkien pinnan karheus pienenee pysyvästi. Mekaaninen massa on kokoonpuristuvampaa kuin kemialliset massat, jotka ovat kokoonpuristumiseltaan lähellä toisiaan. Lisäksi mekaanisen massan hienoaine pienentävää kokoonpuristumista huokoisuuden ollessa vakio. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös aikaisemmissa tutkimuksissa. Hienoaineen lisääminen ei muuta kokoonpuristuvien huokosten määrää, koska hienoaine kiinnittyy pieniin kuitujen katveissa oleviin huokosiin. Täyteaineena käytetyn talkin lisääminen mäntysulfaatista valmistettuun paperiin suurentaa kokoonpuristumista, mikä poikkeaa aikaisemmista tutkimuksista. Talkki lisää kuituverkoston huokoisuutta, jolloin kokoonpuristuminen kasvaa. Massojen vertailussa käytetyn kokoonpuristumamallin parametrien todettiin kuvaavaan hyvin paperin rakennetta ja kuitujen kokoonpuristuvuusominaisuuksia. Kimmokerroin on riippumaton paperin huokoisuudesta ja tiheydestä eli se kuvaa paperin valmistuksessa käytettyjen kuitujen kykyä vastustaa niihin kohdistuvaa puristavaa voimaa. Mallin toinen parametri, huokoisuus, luonnehtii paperin rakennetta; se on suorassa yhteydessä paperin tiheyteen. |
ED: | 1999-11-12 |
INSSI tietueen numero: 14938
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI