haku: @keyword metamateriaali / yhteensä: 2
viite: 2 / 2
« edellinen | seuraava »
Tekijä: | Englund, Matti |
Työn nimi: | Tasomaisen dipolihilan ominaiskentät |
Eigenfields in planar dipole arrays | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 2006 |
Sivut: | 67 s. + liitt. 35 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Sähkö- ja tietoliikennetekniikan osasto |
Oppiaine: | Sähkömagnetiikka (S-96) |
Valvoja: | Viitanen, Ari |
Ohjaaja: | |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark TKK 421 | Arkisto |
Avainsanat: | array interaction constant metamaterial backward wave dipolihila kytkentätekijä metamateriaali paluuaalto |
Tiivistelmä (fin): | Työssä tarkasteltiin periodisen häviöttömän tasomaisen dipolihilan ominaiskenttiä. Dipolihila sijoitettiin zx-koordinaatistoon ja referenssidipolin paikaksi valittiin piste z = 0 ja x = 0. Kaikki hilan dipolit ovat z-akselin suuntaisia. Ominaisarvoyhtälö määritettiin dipolien suuntaiselle etenemiskertoimelle q referenssidipolin kohdalle syntyvän paikallisen summakentän E loc, sekä dipolien polarisoituvuuden a että dipolimomentin p avulla. Dipolimomentit ovat yksikkövektorin uz suuntaisia. Eliminoimalla paikallinen kenttä saadaan ominaisarvoyhtälöksi ab = 1, missä beta on dipolien vuorovaikutusta kuvaava kytkentätekijä. Kytkentätekijän summalausekkeesta erotettiin imaginaari- ja reaaliosa. Imaginaariosalle löydettiin ääretöntä hilaa vastaava analyyttinen muoto piie0d3 I{b ext} ja reaaliosalle saatiin lauseke, jonka funktiot ovat hyvin käyttäytyviä ja nopeasti suppenevia. Reaaliosan kohdalla äärettömistä summalausekkeista ei päästy eroon, mutta kuvaajien käyttäytymisen perusteella piie0d3 R{b..}:ä voidaan pitää äärettömän suuren hilan kytkentätekijänä, sillä kuvaajat eivät muuttuneet, vaikka hilan kokoa kasvatettiin. Kytkentätekijän imaginaariosan lausekkeita oli tarkasteltavana kolme: ba, b. ja bext. B.:n Hankelin funktion sisältävä esitys saatiin ba:n summalausekkeesta Poisson-summauksen ja Fourier-muunnoksen avulla. Kuvaajissa näkyy selvästi rakenteen säteilyalueen ja kentän sitoutumisalueen raja. Säteilyalueella kuvaajien säteilytehon vaihtelu on äärellisen hilan ominaisuuksiin liittyvä ilmiö. Kentän sitoutumisalueella ,b. suppenee ba:ta nopeammin kohti tarkkaa arvoa. Laskennan kannalta b.:n lauseke on siis käyttökelpoisempi. Kaikki uusi informaatio periodisessa hilassa on välillä 0 < qd < pii. Kytkentätekijän reaaliosasta saadaan etenemiskertoimen q taajuusriippuvuus eli dispersiivisyys. Hilassa esiintyy mm. paluuaaltoja ja h/d-suhdetta muuttamalla voidaan dispersiokäyrien muotoon vaikuttaa. Hila voi toimia esim. suodattimena tai erittäin hyvin suuntaavana antennina. Pinnan piie0d3 R{a-1}(kd, qd) arvot ovat tietyllä alueella, jonka ulkopuolella ominaisarvoyhtälöllä ei ole ratkaisua. Dipolien kuormien ansiosta dispersiokäyrät rajoittuvat kapeille taajuusalueille, joiden välissä ei ole kenttää. |
ED: | 2006-02-23 |
INSSI tietueen numero: 30654
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI