haku: @instructor Ojamo, Heikki / yhteensä: 23
viite: 13 / 23
Tekijä: | Skogman, Katja |
Työn nimi: | Entsyymit sokerijuurikasleikkeen prosessoinnissa |
The utilisation of enzymes in sugarbeet processing | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1998 |
Sivut: | vii + 83 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Kemian tekniikan osasto |
Oppiaine: | Bioprosessitekniikka (Kem-70) |
Valvoja: | Leisola, Matti |
Ohjaaja: | Ojamo, Heikki ; Antila, Juhani |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark TKK 3661 | Arkisto |
Tiivistelmä (fin): | Sokeriteollisuus tuottaa joka vuosi suuria määriä sokerijuurikasleikettä sokeriprosessin sivutuotteena. Leikkeen merkittävin käyttökohde on nykyään vielä eläinrehu, mutta tämän huonon tuottavuuden takia on ruvettu etsimään vaihtoehtoisia käyttöalueita. Sokerijuurikasleikkeen hyödyntämistä on tutkittu monella alueella, mutta eniten on kiinnostusta herättänyt erilaisten rakenneosien uuttaminen leikkeestä sekä polymeerien ja monomeerien tuottaminen niistä. Pektiiniä uutetaan perinteisesti sokerijuurikasleikkeestä erilaisilla happohydrolyyseillä, mutta korkean saannon saavuttaminen vaatii usein käsittelyjä rajuissa olosuhteissa, jotka pilkkovat pektiinin ei-toivotulla tavalla. Jotta happohydrolyysin haittoja voisi välttää ja saantoja parantaa lievemmissä olosuhteissa, etsittiin vaihtoehtoista tapaa uuttaa pektiiniä erilaisten esikäsittelyjen avulla. Tutkittiin kolmen entsyymin (proteaasin, sellulaasin ja arabinofuranosidaasin) ja niiden yhdistämisen vaikutusta pektiinin uuttoprosessiin. Lisäksi tutkittiin ekstruusion vaikutusta entsyymikäsittelyn esikäsittelynä. Ekstruusio tehtiin kahdessa eri lämpötilassa (100 °C ja 150 °C). Happohydrolyysi tehtiin esikäsittelyjen jälkeen pH:ssa 3 ja lämpötilassa 75 °C. Kaikissa kokeissa seurattiin saannon lisäksi pektiinin ominaisuuksien muuttumista. Entsyymikäsittelyjen avulla pektiinin saantoa pystyttiin parantamaan nollakokeeseen (hydrolyysi ilman entsyymikäsittelyä) verrattuna parhaimmassa tapauksessa jopa 2,5-kertaiseksi. Parhaimman tuloksen antoi koe, jossa leikettä käsiteltiin ainoastaan sellulaasientsyymillä. Saannot jäivät kuitenkin kaikissa kokeissa hyvin alhaisiksi (alle 3 % kuiva-aineen määrästä). Pektiinien galakturonihappopitoisuus oli alhainen (alle 45 %), asetyloitumisaste korkea (38-56 %) ja metyloitumisaste matala (38-50 %). Viskosimetrisesti määritetyt moolimassat olivat 30 ja 44 kDa välillä. Ekstruusio hydrolyysin esikäsittelynä paransi saantoja huomattavasti käsittelemättömien leikkeiden hydrolyysisaantoihin verrattuna. Saannot jäivät kuitenkin alhaisiksi, ja jopa entsyymikäsittelyn jälkeen saannot olivat alle 5 % kuiva-aineen määrästä. Vaikutti siltä, ettei ekstruusiolämpötilalla ollut suurta vaikutusta pektiinisaantoon. Ekstruusiokäsiteltyjen leikenäytteiden pektiineillä oli hieman korkeammat galakturonihappopitoisuudet kuin käsittelemättömien leikenäytteiden, mutta nämäkin olivat ainoastaan 46-55 %. Metyloitumisasteet, asetyloitumisasteet sekä moolimassat olivat samalla tasolla kuin käsittelemättömästä leikkeestä uutetulla pektiinillä. Kokeiden tuloksista pääteltiin, ettei kokeilluilla entsyymeillä käytetyissä olosuhteissa ollut mahdollista saavuttaa haluttuja parannuksia. |
ED: | 1998-11-13 |
INSSI tietueen numero: 13676
+ lisää koriin
INSSI