haku: @keyword institution / yhteensä: 3
viite: 1 / 3
« edellinen | seuraava »
| Tekijä: | Nieminen, Annu |
| Työn nimi: | Institutionaalinen yrittäjyys julkisen ja yksityisen sektorin tilapäisessä fuusiossa. Tapaus Suomen sotakorvaukset 1944-52 |
| Institutional entrepreneurship in a transient merger of the public and private sector. Case Finnish war reparation process 1944 - 52 | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2009 |
| Sivut: | (8+) 106 s. (+6) Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta |
| Oppiaine: | Yritysstrategia ja kansainvälinen liiketoiminta (TU-91) |
| Valvoja: | Lamberg, Juha-Antti |
| Ohjaaja: | Lamberg, Juha-Antti |
| OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
| Sijainti: | P1 Ark Aalto | Arkisto |
| Avainsanat: | institution institutional entrepreneurship public-private collaboration myth instituutio institutionaalinen yrittäjyys julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyö myytti |
| Tiivistelmä (fin): | Institutionaalisessa teoriassa on jo pitkään kiistelty siitä, mikä on aktiivisten to joiden rooli vakiintuneiden toimintatapojen muuttamisessa. Verrattain tuore tutkimusala, institutionaalinen yrittäjyys, on pyrkinyt tarjoamaan tähän vastauksen keskittymällä to joiden tietoisiin vaikuttamisyrityksiin. Institutionaalinen yrittäjyys tutkii, miten aktiiviset toimijat pyrkivät muuttamaan instituutioita intressiensä mukaisiksi. Alaa on kuitenkin vaivannut epämääräisyys keinojen suhteen: konsensusta siitä, miten instituutiot todella muuttuvat, ei ole saavutettu. Tämä tutkimus tarjoaa kysymykseen myytinluontiin nojaavan vastauksen. Myyttien ja tarinoiden roolia yhteiskunnallisissa muutosprosesseissa ei ole juuri tutkittu organisaatiotieteiden piirissä. Ne ovat kuitenkin merkittäviä tekijöitä kollektiivisessa muistamisessa eli siinä, miten ihmisryhmät alkavat mieltää jo tapahtuneita ilmiöitä. Puhumalla ilmiöistä tietyllä tavalla ihmiset muokkaavat yhteisiä käsityksiä koetusta ja saavat toisinaan aikaan kollektiivisesti institutionaalista muutosta. Muutos ei kuitenkaan aina ole suunniteltua, vaan usein ilmenevää: lopputulema poikkeaa yksilöiden intresseistä ja on paradoksaalisen "yhteisen intressin" mukainen. Tutkimuksessa muodostetaan malli, jossa institutionaalisesta muutoksesta erotetaan kaksi prosessia: tietoinen muutoksen ajaminen, jota tarkastellaan institutionaalisena yrittäjyytenä, sekä ilmenevä, yhdessä ja epäsuunnitelmallisesti toteutettu myytin leviäminen. Suomen 1940- ja 1950-lukujen taitteessa maksamat sotakorvaukset muodostavat yhteiskuntatieteiden kannalta ainutlaatuisen ajanjakson, joka elää yhä 2000-luvulla myyttinä. Toisen maailmansodan lopputuloksen seurauksena Suomi oli velvollinen maksamaan Neuvostoliitolle korvauksia 300 miljoonan kultadollarin edestä teollisuustuotteiden muodossa. Velvoite muodosti paitsi tuotannollisesti miltei ylivoimaisen haasteen, myös organisoinnin kannalta ainutkertaisen tilanteen. Sotakorvausprosessi vaati julkisen ja yksityisen sektorin saumatonta yhteistyötä ja uudisti sektoreiden välisiä valtasuhteita. Prosessin keskipisteeseen järjestäytyi valtion keskushallintoelimen pyörittämä monialaista suuryritystä muistuttava organisaatio, jonka johdossa teollisuuden. 2000-luvulla sotakorvausprosessi elää myyttinä ja keskenään ristiriitaisina näkemyksinä projektin vaikutuksista Suomen teollisuudelle ja kansantaloudelle. Tämä tutkimus erittelee prosessia, jonka seurauksena myytti sotakorvauksista syntyi ja jolla oli oleellisia seurauksia suomalaiselle yhteiskunnalle. |
| Tiivistelmä (eng): | There has long been debate in the institutional theory on the role of active actors in bringing change to established practices. A rather young field of research, institutional entrepreneurship, has pursued to address this dispute by concentrating on the conscious actions of active individuals. Institutional entrepreneurship studies how actors seek to manipulate institutions to fit their interests. However, the field has been troubled by ambiguity in terms of resources: a consensus of how institutions actually change has not been reached. This study offers an answer based on creating myths to the question. The role of myths and stories in societal change processes has scarcely been examined in the field of organization sciences. They are nonetheless relevant factors in collective remembering, i.e., how groups of people begin to perceive phenomena of the past. By talking about the phenomena in a certain way people shape shared conceptions of the past and at times collectively evoke institutional change. However, the change is not always designed for, but often emerging the outcome deviates from the interests of the individuals and fits the paradoxical "collective interest". In this study a model is formulated that differentiates between two separate processes in institutional change: the conscious driving of the change which is examined as institutional entrepreneurship, and the emergent collectively created dispersion of the myth. Finland's process of paying her war reparation duties in the turn of the 1940s and 1950s forms a unique phase in history that still lives as a myth in the 21st century. As a result of WWII, Finland was obliged to pay compensation to the Soviet Union in the form of industry goods. The obligation posed not only an almost overpowering challenge for production, but also a unique situation in terms of need for organizing. The war reparation process required smooth collaboration of the public and private sectors and renewed their dynamics of power. In the focal point of the scenario a conglomerate-like organization with state-run central government was formed. It was led by great men of the Finnish industry who encountered not only considerable latitude regarding their actions but also responsibility unparalleled in the business world. In the 21st century the war reparation process lives on as a myth and as contradictory views of the process' effects on the Finnish industry and economy. This study analyzes the process that resulted in the creation of the war reparation myth and had significant consequences to the Finnish society. |
| ED: | 2010-01-22 |
INSSI tietueen numero: 38800
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI