haku: @keyword kulttuurihistoriallinen arvo / yhteensä: 3
viite: 3 / 3
« edellinen | seuraava »
| Tekijä: | Sivunen, Matti |
| Työn nimi: | Kulttuurihistoriallisen rakennuksen taloudellinen arvottaminen |
| Economic valuation of the heritage building | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2010 |
| Sivut: | vi + 106 s. + liitt. 19 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Rakenne- ja rakennustuotantotekniikan laitos |
| Oppiaine: | Rakentamistalous (Rak-63) |
| Valvoja: | Kiiras, Juhani |
| Ohjaaja: | Mikkola, Markus ; Väänänen, Harri |
| OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
| Sijainti: | P1 Ark Aalto 1818 | Arkisto |
| Avainsanat: | building heritage economic valuation maintenance cost rakennusperintö kulttuurihistoriallinen arvo taloudellinen arvottaminen erityiskustannus kustannustieto |
| Tiivistelmä (fin): | Rakennettuun kulttuuriympäristöön eli rakennusperintöön on sitoutunut mittaamaton määrä yhteiskuntamme kulttuurihistoriaa. Sitoutuneen kulttuurihistorian säilyttäminen tuleville sukupolville on valitettavasti osin epäonnistunut, sillä kiinteistökannan korjausvelan kasvu, asenne suojelua kohtaan ja menetelmäpuutteet ovat aiheuttaneet kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpidon laiminlyöntejä ja tulevaisuuden uhkakuvan koko rakennusperinnön rapistumiselle. Menetelmäpuutteet ovat ongelmista keskeisimpiä ja johtuvat pitkälti siitä, ettei rakennussuojelun ja rakentamistalouden teorioita ole yhdistetty. Tämän työn tarkoitus on edesauttaa rakennusperinnön tutkimisen ja rakentamistalouden tutkimisen yhteisten rajapintojen syntymistä. Työn tavoitteena on luoda malli rakennuksen kulttuurihistoriallisten arvojen ylläpidosta omistajalle syntyvien erityiskustannusten laskemiselle ja kulttuurihistoriallisten rakennusten kiinteistökehitykselle. Työ rajautuu tarkastelemaan yksittäisiä kulttuurihistoriallisiksi määritettyjä julkisia rakennuksia omistajan näkökulmasta ja on luonteeltaan konstruktiivinen. Kulttuurihistoriallisiin rakennuksiin investoiminen on taloudellisesti kannattavaa niin omistajan kuin yhteiskunnankin kannalta. Kulttuurihistoriallisten rakennusten ylläpitoon liittyy kuitenkin kipupisteitä, joiden menetelmäpuutteet aiheuttavat ylläpidon laiminlyöntejä. Tärkein kipupiste on tilanteessa, jossa rakennuksen suunnittelu- ja/tai tilaratkaisu ei ole rakennuksen käyttöön nähden riittävän sopiva. Mikäli ratkaisuja ei voida suojelupäätöksen tai markkinoiden kysyntä- tilanteen takia muuttaa, on arvioitava omistajalle rakennuksen ylläpidosta yli omien tarpeiden johtuva erityiskustannus. Jos ratkaisu voidaan muuttaa, tulee ongelma ratkaista kiinteistökehitysmenetelmällä. Erityiskustannus voidaan laskea vertaamalla nykyisen rakennuksen suunnitelma korjatun tilaohjelman mukaisia ylläpito- ja vuosikulumakustannuksia toiminnan vaatimusten mukaisiin ylläpito- ja vuosikulumakustannuksiin. Erityiskustannuksen laskentamallia testattiin kuudella esimerkkilaskelmalla. Laskentamalli osoittautui luotettavaksi, toimivaksi ja helppokäyttöiseksi. Erityiskustannukset vaihtelivat kohteittain 7 - 44 % välillä vuotuisista kokonaiskustannuksista. Tuloksien vertaaminen toteutuneisiin ylläpitokustannuksiin osoitti, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen hoito ja huoltokustannukset ovat korkeammat kuin tavanomaisen rakennuksen. Vastaavaa taloudellista arvottamismenetelmää ei kirjallisuudessa tunneta. Koska rakennuksiin liittyvät arvot ovat luonteeltaan relativistisia, kulttuurihistoriallisen rakennuksen kehittämisessä oleellista on pystyä arvottamaan erilaisten kehitysratkaisujen vaikutus eri rakennuksen arvoluokkiin yleisesti hyväksytyllä tavalla. Arvottamista varten luotiin tasapainomalli, jossa arvotetaan eri toimenpiteiden vaikutusta perintöarvon säilymiseen, toiminnallisen arvoon, taloudelliseen arvoon ja energiatehokkuuden muutokseen. |
| Tiivistelmä (eng): | The purpose of this Thesis is to facilitate the emergence of new interfaces between CEM and building heritage management theories. The aim of the research is to develop a model for comparing the segregated maintenance costs of a heritage building to standard maintenance costs, and following that, suggest a model for the development of a heritage building. Moreover, the scope of this Thesis is limited to the examination of single heritage buildings and the owner's perspective. Building heritage engages an immeasurable amount of cultural history of the society. Unfortunately, preserving the engaged cultural history has partly failed due to insufficient investments for maintaining real estate, negative preserving attitude and lack of the methods. The key issue in preventing the building heritage from falling into total decay is the development of new methods for managing heritage buildings. Linking construction economics and management theory and building heritage management theory may create possibility to do that. In fact, a wide consensus prevails among researchers that investing into building heritage is economically profitable. However, a few critical points exist in the life cycle of the heritage building, which result in problems. The main problem is a situation where the design solution of the building does not fit the requirements of the operative use of the building. This study uses data from existing heritage buildings and calculation software. Six test calculations were done for developing and testing the segregated cost method. According to the test calculations, the applicability of the method is good. Segregated costs were 7 - 44 % of the total maintenance and use costs. Moreover, a comparative analysis of the empirical data indicated that maintaining a heritage building is more expensive than maintaining normal building. The main finding in this study is that, in case where building design solution is not suitable for operations, if the building design solution is totally fixed due to preserving regulations and no demand for the building exists, a method for calculating segregated costs is needed. This study defines segregated costs as the difference between current maintenance costs and the maintenance costs of need based program calculated with a target cost method. In contrast, when the design solution is not totally fixed, a solution for the problem is developing a heritage building method. The heritage building development method is derived from the path-breaking valuation model made by Anna Krus (2007) and builds on the assumption that values are relativistic. Therefore, it is essential to value the impact of different developing solutions to the different value categories engaged in the building i.e. heritage, function, economy and energy-efficiency. |
| ED: | 2010-07-13 |
INSSI tietueen numero: 39925
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI