haku: @keyword rosin soap / yhteensä: 5
viite: 2 / 5
Tekijä: | Behm, Anna |
Työn nimi: | Koivusulfaattisellun uuteainepitoisuuden hallinta |
The control of extractive content of birch sulphate pulp | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 2005 |
Sivut: | iv + 96 s. + liitt. 30 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Puunjalostustekniikan osasto |
Oppiaine: | Selluloosatekniikka (Puu-23) |
Valvoja: | Tikka, Panu |
Ohjaaja: | Mikkonen, Vesa |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark TKK 1004 | Arkisto |
Avainsanat: | extractive birch sulphate pulp soap oil rosin soap residual alkali extractives in birch pulp koivusellun uuteaineiden hallinta uuteaineet rasvahappo/hartsihapposuhde ja uuteaineet |
Tiivistelmä (fin): | Tämän diplomityön tarkoituksena oli parantaa koivusulfaattisellutehtaan uuteainepitoisuuden hallintaa. Pohjois-Suomessa sijaitsevalla sulfaattisellutehtaalla, jossa keitetään samalla kuitulinjalla vuorotellen koivu- ja havusellua, korkeimmat uuteainepitoisuudet esiintyvät kevättalvella, vaikka etelämpänä sijaitsevien sellutehtaiden suurimmat uuteongelmat esiintyvät loppukesästä. Uutepitoisuus on todennäköisesti hyvin riippuvainen raaka-aineesta, vaikka tämän työn tutkimuksilla sitä ei pystytty todistamaan. Uuteainepitoisuutta voidaan laskea lisäämällä suopaöljyä tai hartsisaippuaa painediffusöörille menevään pesusuodokseen ja paras tulos saadaan, kun hartsisaippua-annosta nostetaan asteittain keittojakson edetessä 1,3 - 2,3 - 3,3 kg/ts. Koivuhakkeen seisottaminen seitsemän viikon ajan laski valkaistun sellun gravimetrisen uuteainepitoisuuden alle 0,1 %:iin keittojakson lopussa. Tavallisesti uutepitoisuus nousee keittojakson loppua kohti mentäessä, mutta seisotetusta hakkeesta valmistetun sellun uuteainepitoisuus oli korkeimmillaan keiton alussa. Steryyliestereiden määrä nousee happivaiheen ja sitä seuraavan pesupuristimen jälkeen. Steryyliestereiden määrä kuitenkin vähenee ECF-valkaisussa. Koivusulfaattiselluun lisättävän purumassan merkitys uuteainepitoisuuteen on todennäköisesti hyvin pieni. Myöskään keiton mustalipeän jäännösalkalipitoisuuksilla ei ole tämän työn perusteella merkitystä valmiin sellun uutepitoisuuteen, kun yläpaisunnan jäännösalkalipitoisuus on välillä 3-13 g/1 ja alapaisunnan jäännösalkalipitoisuus on välillä 8-12 g/l. |
ED: | 2005-12-21 |
INSSI tietueen numero: 30430
+ lisää koriin
INSSI