haku: @keyword bioethanol / yhteensä: 5
hakutulos-lista
viite: 5 / 5
« edellinen | seuraava »
Tekijä:Melkko, Hanna
Työn nimi:Water footprints of biofuels for transport - Finland and the EU in the year 2010
Liikenteen biopolttoaineiden vesijalanjäljet - Suomi ja EU vuonna 2010
Julkaisutyyppi:Diplomityö
Julkaisuvuosi:2008
Sivut:143      Kieli:   eng
Koulu/Laitos/Osasto:Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta
Oppiaine:Vesitalous ja vesirakennus   (Yhd-12)
Valvoja:Varis, Olli
Ohjaaja:Kummu, Matti
OEVS:
Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje
sulje

Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossa

Oppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa.

Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/

Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.

Kirjautuminen asiakaskoneille

  • Aalto-yliopistolaiset kirjautuvat asiakaskoneille Aalto-tunnuksella ja salasanalla.
  • Muut asiakkaat kirjautuvat asiakaskoneille yhteistunnuksilla.

Opinnäytteen avaaminen

  • Asiakaskoneiden työpöydältä löytyy kuvake:

    Aalto Thesis Database

  • Kuvaketta klikkaamalla pääset hakemaan ja avaamaan etsimäsi opinnäytteen Aaltodoc-tietokannasta. Opinnäytetiedosto löytyy klikkaamalla viitetietojen OEV- tai OEVS-kentän linkkiä.

Opinnäytteen lukeminen

  • Opinnäytettä voi lukea asiakaskoneen ruudulta tai sen voi tulostaa paperille.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi tallentaa muistitikulle tai lähettää sähköpostilla.
  • Opinnäytetiedoston sisältöä ei voi kopioida.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi muokata.

Opinnäytteen tulostus

  • Opinnäytteen voi tulostaa itselleen henkilökohtaiseen opiskelu- ja tutkimuskäyttöön.
  • Aalto-yliopiston opiskelijat ja henkilökunta voivat tulostaa mustavalkotulosteita Oppimiskeskuksen SecurePrint-laitteille, kun tietokoneelle kirjaudutaan omilla Aalto-tunnuksilla. Väritulostus on mahdollista asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Väritulostaminen on maksullista Aalto-yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle.
  • Ulkopuoliset asiakkaat voivat tulostaa mustavalko- ja väritulosteita Oppimiskeskuksen asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Tulostaminen on maksullista.
Sijainti:P1 Ark Aalto     | Arkisto
Avainsanat:biofuels
biodiesel
bioethanol
NExBTL
virtual water
water footprint
biopolttoaineet
bioetanoli
biodiesel
NExBTL
piilovesi (virtuaalivesi)
vesijalanjälki
Tiivistelmä (fin): Vesijalanjälki kuvaa sitä vesimäärää, mikä tarvitaan jonkun tietyn tuotteen ja/tai palvelun tuottamiseen.
Tässä työssä kahden yleisimmän biopolttoaineen, biodieselin ja bioetanolin sekä erään toisen sukupolven biopolttoaineen, NExBTL dieselin, vesijalanjälki on laskettu.
Tutkimuksessa on huomioitu seuraavat kasvit: auringonkukka, maissi, ohra, rypsi/rapsi, soija, sokerijuurikas, sokeriruoko, vehnä ja öljypalmu.

Ensimmäisessä tapauksessa biodieselin, bioetanolin ja NExBTL dieselin vesijalanjälki on laskettu olettaen että näitä polttoaineita valmistetaan yhden öljyekvivalenttitonnin verran.
Lisäksi on arvioitu, kuinka paljon maa-alaa tarvitaan, jotta voidaan kasvattaa tarvittu määrä kutakin kasvia.
Näiden biopolttoaineiden vesijalanjälkeen vaikuttaa huomattavasti tuottamisessa käytetty kasvi, sekä paikka missä kasvi on kasvanut.
Biodieselin, bioetanolin ja NExBTL dieselin vesijalanjälki vaihtelee 450 m3 ja 14 000 m3 välillä, kun niitä valmistetaan yhden öljyekvivalenttitonnin verran.
Maa-alaa tarvittavan kasvimäärän kasvattamiseen tarvitaan 0,3-6,1 hehtaaria.

Toisessa tapauksessa Euroopan Unionin maiden vesijalanjäljet on laskettu olettaen, että direktiivi 2003/30/EU pannaan täytäntöön, mikä tarkoittaa sitä, että vuonna 2010 biopolttoaineiden osuus käytetyistä liikenteen polttoaineista on 5.75 %.
Siinä tapauksessa EU maiden kokonaisvesijalanjälki on 44 - 88 km3 riippuen biopolttoaineiden valmistuksessa käytetyistä kasveista.
(Vertailuksi: Suomen uusiutuvat vesivarat ovat 110 km3 vuodessa).
Ala, joka tarvitaan kasvien kasvattamiseen on 180 000 - 260 000 km2.
Joillakin mailla saattaa olla ongelmia veden, sekä maa-alan riittävyyden kanssa, jos ne tuottavat tarvitsemansa määrän biopolttoaineita itse.

Kolmannessa tapauksessa Suomessa direktiivin 2003/30/EU täytäntöön panoon tarvittavien biopolttoaineiden vesijalanjälki on laskettu olettaen, että ne valmistetaan jossakin seuraavista Euroopan ulkopuolisista maista: Argentiina, Australia, Brasilia, Etelä- Afrikka, Kanada, Kiina, Intia, Indonesia, Malesia tai Yhdysvallat.
Jos bioetanoli valmistetaan Suomessa, on vesijalanjälki pienin, kun se valmistetaan sokerijuurikkaasta.
Euroopan ulkopuolisissa maissa muodostuva bioetanolin vesijalanjälki ei ole tätä pienempi.
Biodieselin vesijalanjälki on suurin piirtein samankokoinen, valmistetaan se sitten Suomessa tai Euroopan ulkopuolisissa maissa.
Vesijalanjäljen kannalta vaikuttaisi siis järkevimmältä, että Suomi tuottaisi tarvitsemansa biopolttoaineet itse, varsinkin kun osalla näistä Euroopan ulkopuolisesta valtiosta on jo ongelmia veden riittävyyden kanssa.

Neljännessä tapauksessa on laskettu edestakaisen Helsingin ja Jyväskylän välisen matkan vesijalanjälki olettaen, että matka tehdään joko biodieseliä tai bioetanolia käyttäen.
Matkan vesijalanjälki on noin 100 000 litraa.
Se on yhtä paljon kuin keskimääräinen suomalaisen vesijalanjälki kolmen viikon aikana.

Tässä tutkimuksessa lasketut vesijalanjäljet antavat viitteitä biodieselin, NExBTL dieselin ja bioetanolin valmistuksessa tarvittavista vesimääristä, mutta eivät kerro erikseen sadeveden ja kasteluveden osuutta.
Tuloksissa ei ole myöskään huomioitu vaikutuksia vedenlaatuun.
Tulevaisuudessa nämä asiat pitäisi myös huomioida tutkimuksissa.
Laskelmat voisi tehdä myös useamman kasvin osalta.
ED:2008-06-16
INSSI tietueen numero: 35775
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI