haku: @keyword maankosteus / yhteensä: 5
hakutulos-lista
viite: 4 / 5
« edellinen | seuraava »
Tekijä:Haimelin, Risto
Työn nimi:Mapping soil water content on agricultural fields using electromagnetic induction
Maakosteuden kartoittaminen peltoalueilla sähkömagneettisen induktion avulla
Julkaisutyyppi:Diplomityö
Julkaisuvuosi:2008
Sivut:      Kieli:   eng
Koulu/Laitos/Osasto:Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta
Oppiaine:Vesitalous ja vesirakennus   (Yhd-12)
Valvoja:Vakkilainen, Pertti
Ohjaaja:Pätzold, Stefan ; Stamm, Christian
OEVS:
Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje
sulje

Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossa

Oppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa.

Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/

Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.

Kirjautuminen asiakaskoneille

  • Aalto-yliopistolaiset kirjautuvat asiakaskoneille Aalto-tunnuksella ja salasanalla.
  • Muut asiakkaat kirjautuvat asiakaskoneille yhteistunnuksilla.

Opinnäytteen avaaminen

  • Asiakaskoneiden työpöydältä löytyy kuvake:

    Aalto Thesis Database

  • Kuvaketta klikkaamalla pääset hakemaan ja avaamaan etsimäsi opinnäytteen Aaltodoc-tietokannasta. Opinnäytetiedosto löytyy klikkaamalla viitetietojen OEV- tai OEVS-kentän linkkiä.

Opinnäytteen lukeminen

  • Opinnäytettä voi lukea asiakaskoneen ruudulta tai sen voi tulostaa paperille.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi tallentaa muistitikulle tai lähettää sähköpostilla.
  • Opinnäytetiedoston sisältöä ei voi kopioida.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi muokata.

Opinnäytteen tulostus

  • Opinnäytteen voi tulostaa itselleen henkilökohtaiseen opiskelu- ja tutkimuskäyttöön.
  • Aalto-yliopiston opiskelijat ja henkilökunta voivat tulostaa mustavalkotulosteita Oppimiskeskuksen SecurePrint-laitteille, kun tietokoneelle kirjaudutaan omilla Aalto-tunnuksilla. Väritulostus on mahdollista asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Väritulostaminen on maksullista Aalto-yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle.
  • Ulkopuoliset asiakkaat voivat tulostaa mustavalko- ja väritulosteita Oppimiskeskuksen asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Tulostaminen on maksullista.
Sijainti:P1 Ark Aalto     | Arkisto
Avainsanat:soil water content
EM38
soil electrical conductivity
maankosteus
EM38
maaperän sähkönjohtavuus
Tiivistelmä (fin): Menetelmä maankosteuden määrittämiseksi erottelutarkasti olisi arvokas työkalu monilla insinööri- ja ympäristötieteiden aloilla.
Sähkömagneettinen induktio tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden maankosteuden määrittämiseksi suhteellisen vähäisellä työpanoksella.

EM38-sähkönjohtavuusmittaria (Geonics, Kanada) käytettiin maaperän sähkönjohtavuuden mittaamiseen Sveitsin Ossingenissa kahtena eri ajankohtana 2,9 hehtaarin kokoisella peltoviljelmällä, jolla maalajit vaihtelevat suuresti ja jonka suolaantuminen on vähäistä (maanesteen sähkönjohtavuus < 100 mS/m).
Günzelin (1994) kehittämää mallia käytettiin maankosteuden laskemiseksi EM38-mittauksista kahdella eri lähestymistavalla.
Ensimmäinen lähestymistapa oli arvioida tarvittavat maaperäparametrit (kationinvaihtokapasiteetti, kuivatiheys) mittakaavassa 1:5000 saatavilla olevista maaperäkartoista.
Toinen lähestymistapa oli käyttää kokeneen maaperätutkijan paikallista, yhdeksään tutkimuspellolta otettuun maaperänäytteeseen perustuvaa arviota kyseisille parametreille.
Lasketut maankosteuden arvot interpoloitiin erottelutarkoiksi maankosteuskartoiksi Kriging-menetelmällä.

Todelliset maankosteuden arvot mitattiin maaperänäytteistä, ja niissä havaittiin suurta alueellista vaihtelua.
Ajallinen maankosteuden vaihtelu kahden eri mittauksen välillä oli vähäistä.
Mitattuja arvoja verrattiin laskettuihin arvoihin, ja vastaavuuden havaittiin olevan huomattavasti parempi silloin, kun laskelmissa käytettiin paikallisesti mitattuja maaperäparametreja.
Maankosteuden alueellinen vaihtelu kartoitettiin, mutta vastaavuus mitattujen ja laskettujen maankosteuden absoluuttisten arvojen välillä ei ollut tyydyttävää.
Yhteys mitattujen maankosteuksien ja maaperän sähkönjohtavuuden välillä mallinnettiin lineaarisen regression avulla kaikille maaperänäytteille.
Lämpökorjatun maaperän sähkönjohtavuuden ja kuivatiheyden havaittiin olevan ainoat merkitykselliset (t-testin p-arvo < 0,05) selittävät muuttujat.
Sovitettu selitysaste regressiolle oli 0,97.

Käytetty menetelmä on erittäin potentiaalinen vaihtoehto maankosteuden kartoittamiseksi erottelutarkasti ja vähäisellä työpanoksella.
Maaperäparametrit tulee arvioida ammattitaidolla ja hyvällä paikallistuntemuksella riittävän tarkkuuden saavuttamiseksi.
Günzelin mallin johtamisessa havaittiin mahdollinen väärä oletus savipartikkelien osallistumisessa maaperän kokonaissähkönjohtavuuteen, ja mallin havaittiin olevan epäkelpo maankosteuden laskemiseen vähän suolaantuneissa maaperissä.
Näihin laskelmiin tarvittaisiin kokonaan uusi maaperän sähkönjohtavuusmalli.
ED:2008-11-10
INSSI tietueen numero: 36514
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI