haku: @instructor Koria, Mikko / yhteensä: 5
viite: 5 / 5
« edellinen | seuraava »
| Tekijä: | Hannula, Emma-Liisa |
| Työn nimi: | Investigation into best practice principles of post-disaster urban planning |
| Tutkimus katastrofisuunnittelun parhaista periaatteista | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2011 |
| Sivut: | 219 Kieli: eng |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Arkkitehtuurin laitos |
| Oppiaine: | Yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus (A-36) |
| Valvoja: | Lapintie, Kimmo |
| Ohjaaja: | Koria, Mikko |
| Sijainti: | P1 Ark A | Arkisto |
| Avainsanat: | post-disaster planning crisis mitigation resilience katastrofisuunnittelu kriisisuunnittelu katastrofikestävyys |
| Tiivistelmä (fin): | Diplomityö on tutkimus kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelun yhteydestä yhteiskunnan katastrofikestävyyteen. Katastrofikestävyys tarkoittaa yhteiskunnan kykyä vastustaa luonnonkatastrofien vaikutuksia. Monet maailman kaupungit, erityisesti kehittyvien maiden kaupungit, ovat huonosti varustautuneita luonnonkatastrofeihin. Kaupunkisuunnittelulla on suuri vaikutus riskitekijöiden vähentämisessä, kestävyyden kehittämisessä ja valmentautumisessa mahdollisiin tuleviin luonnonkatastrofeihin. Katastrofisuunnittelun ei tulisi olla ainoastaan katastrofin jälkeistä suunnittelua: on tärkeää löytää yhteiskunta- ja kaupunkisuunnittelumetodeja, jotka vastaavat katastrofien haasteisiin jo ennen niiden puhkeamista. Jos suunnittelu ei ole toimivaa ennen katastrofia, se tulee olemaan haastavaa myös sen jälkeen. Katastrofisuunnittelun ei tulisi olla ainoastaan fyysistä suunnittelua, vaan sen tulisi ottaa huomioon kyseessä olevan maan sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset tekijät. Diplomityö painottaa kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelun vastuuta katastrofivalmiuden kehittämisessä myös katastrofin jälkeisessä suunnittelussa. Jälleenrakennus on erityinen tilaisuus parantaa maan katastrofikestävyyttä. Monet maat ovat huonosti valmistautuneita katastrofeihin. Hätätilassa tehtyjen ratkaisujen yhteyttä kestävään kehitykseen ja katastrofivalmiuden parantamiseen ei yleisesti tunneta. Humanitaarisen yhteisön sisällä väitellään katastrofin jälkeisistä asumisstrategioista: yhtenä periaatteena on ihmisten aikainen palaaminen katastrofia edeltävälle asumispaikalle ja nopea jälleenrakennuksen aloittaminen. Toisena periaatteen on ihmisten asuttaminen humanitaarisille leireille. Olen tutkinut edellä mainittuja ongelmia kahden äärimmäisen esimerkkitapauksen kautta: vertaan tutkimuksessani yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelua Haitin maanjäristyksen yhteydessä 2010 sekä Japanin maanjäristyksen ja tsunamin yhteydessä 2011. Olen tutkinut mitä riskitekijöitä maissa oli ennen katastrofia ja miten näihin riskeihin oli reagoitu yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelun kautta ennen kriisitilaa, miten ihmisten asuttaminen kriisitilassa on ratkaistu ja miten jälleenrakentamisen suunnittelu on tukenut kestävää kehitystä ja katastrofikestävyyden parantamista. Näiden seikkojen kautta olen tarkastellut, voiko hyvillä yhdyskunta- ja kaupunkisuunnitteluperiaatteilla parantaa yhteiskunnan katastrofikestävyyttä. Olen tutkinut kahden esimerkkitapauksen kautta katastrofikestävyyden kehittämistä ennen katastrofitilaa, asumisjärjestelyitä katastrofin aikana ja sitä, miten kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelustrategiat ovat tukeneet kestävän kehityksen ja katastrofikestävyyden kehittämistä jälleenrakennusta suunniteltaessa. Esimerkkitapaukset näyttävät, että kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelu ennen katastrofia, katastrofin aikana ja katastrofin jälkeen voivat edistää kestävää kehitystä ja katastrofikestävyyttä. Katastrofia edeltävällä suunnittelulla on suuri vaikutus sen jälkeiseen suunnitteluun. Asumisjärjestelyillä katastrofin aikana on merkittävä osa jälleenrakennettavan kaupungin tai maan tulevassa katastrofikestävyydessä ja kestävän kehityksen edistämisessä. Nopea palaaminen katastrofia edeltäville asuinpaikoille on parempi strategia kuin hätätilaleirit. Kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelu eivät kuitenkaan voi yksinään rakentaa yhteiskunnan katastrofikestävyyttä. On tärkeää, että suunnittelu on kytketty tehokkaaseen hallintoon, joka valvoo suunnitelmien toteuttamista ja toimintatapalinjauksien käyttöä ja jolla on tarvittavat taloudelliset edellytykset rakentaa yhteiskunnan katastrofikestävyyttä. Uusia menetelmiä tarvitaan modernien, yleistyvästi urbaanien ja kompleksisten luonnon katastrofien hallintaan. Vastaamalla innovatiivisesti urbaaneihin riskeihin kaupunki- ja yhdyskuntasuunnittelu voi parantaa yhteiskuntien katastrofikestävyyttä. |
| Tiivistelmä (eng): | This study is about the connection between urban planning and development of disaster resilience. Disaster resilience means the ability of a society to resist impacts of natural disasters. Prior to disasters many cities, particularly in developing countries, have high levels of vulnerability. Urban planning can have a major impact on disaster risk reduction, mitigation and preparedness of urban settlements to natural disasters. It is important to find proactive ways of managing natural disasters beforehand, rather than only focusing on post-disaster planning. If planning was defunct before a crisis, post-crisis planning will most likely be challenging. Disaster mitigation should not only consider physical hazards but also the social, political, economic and cultural settings of a country. The thesis acknowledges that the crises situations offer opportunities to 'build back better', improving resilience through reconstruction process. There is a lack of knowledge of countries to be prepared for natural disasters. It is not fully known how to bridge emergency relief and sustainable development efforts, and rebuild more sustainable and resilient cities. It is argued whether early safe return of people to their pre-disaster housing sites is a better strategy than relocating people to emergency camps. I have used the case study methodology and studied two polar types of cases: earthquake in Haiti 2010 and earthquake, tsunami and nuclear crisis in Japan 2011. I have researched what the pre-disaster urban vulnerabilities were in the respective countries, and how they were reacted to with urban planning in pre-disaster context, how the displacement of people and return strategies to original housing sites were managed in post-disaster context, and how post-disaster planning has supported long-term sustainability and development of disaster resilience. I have further investigated if good urban planning practices can enhance the resilience of societies. With the help of two case studies, Haiti and Japan, I have researched pre-disaster development of disaster resilience, post-disaster displacement strategies and if post-disaster planning has supported sustainability and development of disaster resilience. The case studies show that urban planning prior to disasters, during disasters and in post-disaster context can support sustainability and development of disaster resilience. Pre-disaster planning has a major impact on post-disaster planning. According to the case studies it can be argued that the settlement strategies during the disaster recovery have a crucial effect on the sustainability and resilience of the societies to be reconstructed. The early safe return strategy supporting communities' return to previous housing sites to rebuild their own houses seems to be a better strategy than the emergency camps and transitional shelters. 'Building back better' can enhance the resilience level for future disasters. Urban planning cannot, however, on its own build resilience in countries. The key is to have an effective governance structure in a country that executes the plans and policies made, and economic means to build resilience. New ways are needed to manage the modern natural disasters that are increasingly urban in character and often complex: by innovatively responding to the risks, urban planning can enhance the resilience of societies. |
| ED: | 2012-03-05 |
INSSI tietueen numero: 44203
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI