haku: @keyword townscape / yhteensä: 6
viite: 4 / 6
| Tekijä: | Heinänen, Jouni |
| Työn nimi: | Kantakaupungin nivelet - Kolmiopuistot ja jäännösaukiot Helsingin ruutukaavaverkkojen saumakohdissa |
| The joints of central Helsinki - Triangular parks and residual squares between grid plans | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2008 |
| Sivut: | 136 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta |
| Oppiaine: | Maisema-arkkitehtuuri (MA-94) |
| Valvoja: | Sinkkilä, Jyrki |
| Ohjaaja: | |
| Sijainti: | P1 Ark A | Arkisto |
| Avainsanat: | Helsinki urban space square urban park history planning history park history urban planning townscape Helsinki julkinen ulkotila aukio kaupunkipuisto historia asemakaavahistoria puistohistoria kauounkisuunnittelu kaupunkikuva |
| Tiivistelmä (fin): | Työn aiheena ovat Helsingin kantakaupungin ruutukaavaverkkojen saumakohdissa sijaitsevat kolmion muotoiset aukiot ja puistot. Tutkimuskohteina on yhdeksän pientä puistoa ja kolme aukiota. Työn tarkoituksena on selvittää näiden ruutukaavan poikkeamakohtien historia: kaupunkitilojensyntytausta sekä eri aikoina tehdyt suunnitelmat ja muutokset. Lisäksi selvitetään kohteiden nykytilaa ja kaupunkikuvaa sekä niiden kokonaisuuden yhteisiä piirteitä ja merkitystä. Tutkimus täydentää helsinkiläisten kaupunkipuistojen toistaiseksi vähäistä historiankirjoitusta. Työn tärkeimpinä lähteinä ovat arkistoaineisto ja kirjallisuus. Kolmion muotoisia pieniä aukioita ja puistoja on käytetty ruutukaavajärjestelmässä sovittamaan suorakulmaisia ruutukaavaverkkoja toisiinsa ja maastoon. Helsingissä kaupungin ytimeksi tuli 1800-luvun alussa kolmen erisuuntaisen puistokadun ympärille ryhmittyvien ruutuverkkojen järjestelmä. Verkkojen liitoskohtiin muodostettiin pieniä kolmikulmaisia aukioita. 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alkuvuosina osa aukioista muutettiin pieniksi kaupunkipuistoiksi. Samalla laajenevan kaupungin uusien ruutuverkkojen saumakohtiin perustettiin lisää kolmikulmaisia puistoja. Pienillä tutkimuskohteilla on yllättävän monivivahteinen historia. Niiden hahmo on muuttunut vuosien varrella useaan otteeseen suunnitteluihanteiden ja käyttötarpeiden vaihdellessa. Ne ovat saaneet eri aikoina tehdyissä kunnostus- ja muutossuunnitelmissa uusia ajallisia kerrostumia. Vain muutama kohteista on säilyttänyt alkuperäisen suunnitelmansa ja puutarhataiteellisen arvonsa. Paikkojen luonteen ylijäämäisyyttä on korostanut niiden käyttö liikennejärjestelyissä ja erilaisten kunnallisteknisten rakennelmien sijoituspaikkoina. Osa kohteista on nykyään hyväkuntoisia ja toimivia kaupunkitiloja, kun taas osa on alun perin avoimen ja monikäyttöisen tilan sulkeuduttua ja käytön yksipuolistuttua muuttunut syrjäytyneeksi tilaksi. Tutkitut paikat ovat yksi Helsingin paikan henkeä muodostavista tekijöistä. Puurivien ympäröimä ja rakennusten rajaama huonemainen kolmikulmainen puistikko tai epäsäännöllinen aukio on Helsingille tyypillinen kaupunkitila. Avoimet, ympäröivästä rakenteesta poikkeavat tilat ovat kaupunkirakenteellisia solmukohtia ja erityisesti niiden puut ovat kaupunkikuvallisesti tärkeitä. Pienet puistikot toimivat tiiviin kantakaupungin viheralueiden verkoston osana. Suurin osa kohteista on ominaisluonteeltaan arkista ja käytöltään monipuolista tilaa. Tätä piirrettä tulisi vaalia ja korostaa tulevissa muutoksissa. Kohteet on jaettu niiden historian, luonteen ja nykytilan mukaan neljään ryhmään, joille esitetään yleispiirteisiä kehittämissuosituksia. Neljälle kohteelle tarjotaan tarkempia kehittämisohjeita, jotka käsittävät lähinnä syrjäytyneiden tilojen avaamista ja aktivoimista monikäyttöisiksi pieniksi kohtauspaikoiksi. |
| ED: | 2008-09-23 |
INSSI tietueen numero: 36291
+ lisää koriin
INSSI