haku: @keyword urban infill / yhteensä: 6
viite: 5 / 6
| Tekijä: | Ikonen, Niilo |
| Työn nimi: | Tiivistä vai hyvää? - Esikaupungin täydennystä kokemusperäistä paikkatietoa hyödyntäen |
| Dense and good? - Infill planning for a suburban area using experience based geographic information | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2010 |
| Sivut: | 42 (+6) Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Arkkitehtuurin laitos |
| Oppiaine: | Yhdyskuntasuunnittelu ja kaavoitus (A-36) |
| Valvoja: | Lapintie, Kimmo |
| Ohjaaja: | Kyttä, Marketta |
| Sijainti: | P1 Ark A folio | Arkisto |
| Avainsanat: | urban planning urban infill geographic information experience based knowledge yhdyskuntasuunnittelu kaupunkisuunnittelu täydennysrakentaminen paikkatieto kokemusperäinen laatutekijä paikkaverkko |
| Tiivistelmä (fin): | Esikaupunkien täydennysrakentaminen on ekologisesti perusteltua; Tiiviimpi kaupunkirakenne kuluttaa vähemmän luonnonvaroja. Usein täydentäminen tapahtuu kuitenkin asukkaille tärkeiden viheralueiden kustannuksella, mikä näkyy vahvana vastustuksena. Jotta kaupunkia voidaan suunnitella mahdollisimman hyvin, on suunnittelussa käytettävä ammattilaisten tuottaman prosessoidun tiedon lisäksi kokemusperäistä tietoa. Täydennettävän alueen asukkailla on valtavat määrät kokemusperäistä tietoa ympäristöstään, ja myös motivaatiota jakaa sitä eteenpäin suunnittelijoille. Internet-pohjainen PehmoGIS-menetelmä tarjoaa keinon kerätä tuota tietoa suunnittelijalle tutuksi paikkatiedoksi. Diplomityö liittyy TKK: n Yhdyskuntasuunnittelun Tutkimus- ja Koulutuskeskuksen Urbaani Onni -tutkimukseen, jossa kerättiin helsinkiläisiltä heidän elinympäristöään koskevaa kokemusperäistä paikkatietoa. Diplomityössä analysoidaan tutkimuksen raaka-aineistoa kaupunkisuunnittelijan näkökulmasta käsin ja tuotetaan sen pohjalta täydennysrakennussuunnitelma. Jokainen asukas kokee elinympäristönsä omalla tavallaan henkilökohtaisista lähtökohdistaan. Aiemmat tutkimukset osoittavat, että asukkaat arvostavat asuinympäristöissään elvyttäviä viheralueita. Positiiviset laatukokemukset sijoittuvat usein lähelle kotia. Saavutettavuudella on suuri vaikutus kokemuksiin ja henkilökohtaisiin paikkaverkkoihin. Diplomityössä tutkittava alue on Helsingin Pohjois-Haagan, Lassilan ja Kannelmäen muodostama esikaupunkialue. Aluetta reunustavat Hämeenlinnan-väylä idässä, Vihdintie lännessä ja sen poikki kulkee Kehä I. Alueella on noin 25 000 asukasta sekä 3 000 työpaikkaa, ja se on noin 4,2 km2 laaja. Alue on rakentunut useassa vaiheessa 1940-luvun jälkeen. Urbaani Onni -tutkimuksen tulokset näyttävät, että tutkimusalueen kaupunkiympäristössä on olemassa yksimielisesti huonoiksi ja hyviksi koettuja paikkoja. Hyviksi koetut paikat löytyvät usein asuinalueelta tai laadukkaalta viheralueelta. Julkiset kaupunkitilat, asemat ja ostoskeskukset, koetaan epäsiisteinä ja rumina, mutta niiden toimintoja arvostetaan. Ilmeeltään oikeanlainen ostoskortteli voidaan kuitenkin kokea myös miellyttävänä, kuten Thalian aukio Pohjois-Haagassa, ja toisaalta viherympäristökin voi olla huonolaatuinen, epäsiisti ja turvaton. Diplomityössä esiteltävä täydennysrakentamissuunnitelma on esimerkki siitä, miten kokemusperäistä paikkatietoa voidaan hyödyntää suunnittelussa eri mittakaavoissa. Suunnitelma koostuu koko Pohjois-Haagan, Lassilan ja Kannelmäen yleissuunnitelmallisesta tarkastelusta ja Pohjois-Haagan aseman sekä ostoskeskuksen lähemmästä tarkastelusta. Suunnitelma esittää koko alueelle uusia asuntoja noin 3 000 hengelle sekä työpaikkoja noin 2 000 hengelle. PehmoGIS-tutkimuksen tulokset toivat täydennysrakentamisen suunnitteluun tietoa, jota ei muuten olisi ollut saatavilla. Tehdyn suunnitelman ratkaisut perustuvat sekä tutkimuksen antamiin tietoihin että suunnittelijan omaan arviointiin alueen tilanteesta. Erityisen tärkeää esikaupunkialueen täydentämisessä on tunnistaa paikat, joita asukkaat todella arvostavat, ne jotka kaipaavat kunnostusta sekä ne, jotka eivät oikeastaan herätä tunteita tai eivät ole missään käytössä. Kokemusperäisen tiedon avulla voidaan luoda parempaa tiivistä kaupunkiympäristöä. |
| Tiivistelmä (eng): | Planning infill housing in the suburban areas is ecologically wise - a denser city consumes less natural resources. In many cases the new city structure is planned on the green areas that are important for the citizens. To plan or design the city as well as possible from any viewpoint it is important to have all possible knowledge in use. In the case of infill planning, the inhabitants of the planning area have great amounts of experience based knowledge of the area, as well as the will to share the knowledge for the benefit of their own environment. The Internet-based SoftGIS research method offers a way to collect this experience based knowledge in form of geographic information that is familiar for the planners too. This work relates to a research project of the Centre for Urban and Regional studies at the Helsinki University of Technology The research collects experience based knowledge concerning living environments in Helsinki. In this diploma work this knowledge is studied as a starting point for planning urban infill structure. Every inhabitant experiences their living environment from their own personal starting points. Earlier studies show that in general they value especially the recreational green areas. Often positive experienced spaces are found near home. Accessibility has a great influence on experiences and networks of personal places. The target area of this work is the suburban area of Pohjois-Haaga, Lassila and Kannelmäki. It is bordered by the Hämeenlinna motorway on the east side and Vihdintie in the west. The Kehä I ring road goes through the area. There is approximately 25 000 people living in the area and it has about 3 000 working places. The total area is about 4,2 km2 wide. The urban structure has been constructed in several stages after 1940's. The Urban Happiness research shows that there places in the urban environments that are unanimously considered as good or bad. The pieces that are experienced as positive are usually parts of housing areas or quality green areas. Public urban spaces like train stations and shopping centres in the research area are usually experienced as untidy and ugly but their services are valued anyway. A public shopping environment can be also positive as the Thalia square in Pohjois-Haaga shows. And recreational green areas can be seen as untidy and dangerous too. The infill plan presented in this diploma work is an example of how the experience based knowledge concerning urban environments can be used in a planning process in different scales. The plan consists of a town plan of the whole Pohjois-Haaga, Lassila and Kannelmäki area and a more detailed design of the area between Pohjois-Haaga train station and commercial centre. The plan proposes new housing for approximately 3 000 people and about 2 000 working places. The information that was received for the planning process via the SoftGIS research was something that would not have been in use otherwise. Decisions and choices made in the plan are based on both the information from the research and on the planners own professional consideration on the planning area. While planning infill structure for a suburban area it is especially important to recognize the places that are deeply valued by the inhabitants, those spaces that need repairing and even those that do not rise any particular feelings or are in no use. With the help of experience based knowledge we can create better urban environments. |
| ED: | 2010-02-22 |
INSSI tietueen numero: 39039
+ lisää koriin
INSSI