haku: @supervisor Korhonen, Antti / yhteensä: 66
viite: 13 / 66
Tekijä: | Kopio, Tero |
Työn nimi: | Kylmävalssatun muovattavan teräsohutlevyn emaloitavuuden kehittäminen |
Development of enamelability of cold rolled formable sheet steel | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1998 |
Sivut: | 62 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Materiaali- ja kalliotekniikan osasto |
Oppiaine: | Materiaalien muokkaus ja lämpökäsittely (Mak-65) |
Valvoja: | Korhonen, Antti |
Ohjaaja: | Peltola, Ari |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark V80 | Arkisto |
Tiivistelmä (fin): | Teoriaosassa käsitellään teräksen emalointiprosessia ja sen erityispiirteitä sekä emaloitavan Al-tiivistetyn teräksen ja IF-teräksen valmistusta. Kokeellisessa osassa on tutkittu kelauslämpötilojen 670 °C ja 710 °C vaikutusta matalahiilisen Al-tiivistetyn teräksen rakenteeseen, kalansuomuherkkyyteen ja mekaanisiin ominaisuuksiin. Kalansuomuherkkyys arvioitiin vedynläpäisymittauksilla ja mekaaniset ominaisuudet vetokokeella. Eri vedynläpäisyarvoihin liittyviä rakenteita tutkittiin optisella ja elektronimikroskoopilla. Osa näytteistä emaloitiin. Kelauslämpötilan 670 °C vedynläpäisyarvot olivat selvästi matalampia kuin kelauslämpötilan 710 °C. Kelauslämpötilassa 710 °C matalimmat vedynläpäisyarvot liittyivät kelauslämpötilan laskemiseen alle tai lähelle 690 °C:tta. Näillä alhaisen kelauslämpötilan alueilla vedynläpäisyarvot olivat selvästi matalampia kuin 670 °C:ssa kelattujen kelojen keskimääräiset vedynläpäisyarvot. Kelauslämpötilan vaihtelu kelan pituus- ja leveyssuunnassa vaikutti vedynläpäisyarvoihin huomattavasti enemmän kelauslämpötilassa 710 °C kuin kelauslämpötilassa 670 °C. Erkaumarakenne lämpötilassa 670 °C kelatuissa keloissa oli palloutunutta perliittiä ja 710 °C:ssa kelatuissa struktuuritonta sementiittiä. Mikrorakoja oli molemmissa rakenteissa. Kelojen päiden nopeasta jäähtymisestä johtuvat matalat vedynläpäisyarvot nousevat standardin SFS-EN 10209 mukaiselle hyväksymisrajalle kylmäkelan alusta n. 25 m:n ja lopusta n. 20 m:n matkalla, kun kelauslämpötila on yli 700 °C, kelakoko n. 14 t ja kuumanauhan jäähdytys on onnistunut. Kelauslämpötilassa 670 °C kelattujen kelojen mekaaniset ominaisuudet olivat muovattavuuden kannalta paremmat kuin lämpötilassa 710 °C kelattujen kelojen. Koe-emaloinnissa näytteiden välillä ei havaittu eroja, eikä kummankaan kelauslämpötilan näytteisiin tullut kalansuomuja. |
ED: | 1998-06-25 |
INSSI tietueen numero: 13416
+ lisää koriin
INSSI