haku: @keyword / yhteensä: 766
viite: 60 / 766
| Tekijä: | Vainio, Anni |
| Työn nimi: | Karkkilan kaupunkipuisto |
| Karkkila urban park | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2012 |
| Sivut: | 84 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Arkkitehtuurin laitos |
| Oppiaine: | Maisema-arkkitehtuuri (MA-94) |
| Valvoja: | Rautamäki, Maija |
| Ohjaaja: | Kyyhkynen, Pertti |
| Sijainti: | P1 Ark A | Arkisto |
| Avainsanat: | national urban park landscape architecture kansallinen kaupunkipuisto Karkkila Högfors maisema-arkkitehtuuri |
| Tiivistelmä (fin): | Kansallinen kaupunkipuisto on maankäyttö- ja rakennuslaissa määritelty arvokkaiden luonto- ja kulttuuriperintökohteiden kokonaisuus, jonka säilyttämiseen kaupunki on sitoutunut. Karkkilan kaupunkipuistosuunnitelma on sen periaatteita noudattava suunnitelma Karkkilan kaupungille. Suunnitelmassa on tunnistettu ympäristöministeriön kansallisille kaupunkipuistoille asettamien kriteerien mukaisesti Karkkilan arvokkaimmat luonto- ja kulttuuriperintökohteet. Niistä on muodostettu kaupungin keskustasta ympäröiviin luonnonalueisiin ulottuva kaupunkipuistokokonaisuus. Vaikka Karkkilan arvokohteet eivät riitä ympäristöministeriön myöntämän kansallisen kaupunkipuiston statuksen saamiseen, tarkoitus on, että kaupunki sitoutuu tässä suunnitelmassa esitetyn aluekokonaisuuden säilyttämiseen, hoitamiseen ja kehittämiseen virkistysympäristönä. Kaupunkipuisto on jaettu suunnitelmassa kymmeneen eri tarkastelualueeseen, joista kunkin arvot ja kehitysehdotukset esitellään erikseen. Osa-alueista Pyhäjärvi, Saavajoki, Karjaanjoki, Haukkamäen ylänköalue, Nyhkälänharju ja Toivikkeen harjumaasto on nimetty alueen suurimpien maisemaelementtien mukaan. Rakennettuja kaupunkipuiston alueita taas ovat Högfors, Keskusta ja Puutarhakaupunginosat -niminen osa-alue, joka käsittää osat Sudetin ja Kannaksen omakotitaloalueista. Karkkilan arvokkain rakennettu ympäristö on Högforsin alue, joka käsittää vanhan ruukkimiljöön ja sen ympärille kehittyneet työväen asuinalueet. Tärkein kehitysehdotus alueelle on Högfors-kävelyreitti, jonka tarkoituksena on parantaa alueen tunnettavuutta ja virkistyskäyttöä. Arvokkaiden luontokohteiden suhteen olennaisinta on huolehtia niiden nykyisten arvojen säilymisestä. Koko kaupunkipuiston aluetta koskeva, keskeinen kehitysehdotus on opasteiden ja saavutettavuuden parantaminen, sillä puistoalueen kohteet ovat tällä hetkellä vaikeasti löydettävissä. Kansalliselle kaupunkipuistolle on löydettävissä monenlaisia määritelmiä. Sitä luonnehditaan useimmiten kaupunkisuunnittelun välineeksi, ajattelutavaksi tai hyvälle kaupunkiympäristölle myönnettäväksi arvonimeksi. Vain harvoin se määritellään fyysisenä alueena. Kansallinen kaupunkipuisto on siis luonteeltaan enemmänkin abstrakti suunnitteluväline kuin konkreettinen ympäristö, joskin myös sen käyttämisen tuloksena kaupungissa säilytettävää ja hoidettavaa aluetta kutsutaan kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Diplomityön loppuosa käsittelee kansallisen kaupunkipuiston konseptin vaikutuksia kaupungille ja sen maankäytön suunnittelulle. Asiaa tarkastellaan erityisesti Karkkilan kaltaisten, ympäristöministeriön virallista statusta vaille jäävien kaupunkien näkökulmasta. Karkkilan kaupunkipuiston suunnittelun lisäksi pohdinnan lähtökohtana on kymmenessä kansallisen kaupunkipuiston perustamista selvittäneessä kaupungissa tehdyt haastattelut. Haastatteluissa kävi ilmi, että kansallisen kaupunkipuiston konseptin käyttäminen oli ohjannut suunnittelijoita kohti kokonaisvaltaisempaa ajattelua. Kansallisessa kaupunkipuistossa tarkastellaan sekä luonnon- että kulttuuriympäristön arvoja samanaikaisesti. Lisäksi se ohjaa hahmottamaan kaupungin viheralueita yksittäisiä pieniä viheralueita laajempana kokonaisuutena. Kunnissa, joissa ei ole viheraluesuunnitelmaa, kansallisen kaupunkipuiston suunnitelma on toiminut osittain myös sellaisena. Kansalliseen kaupunkipuistoon rajataan kuitenkin vain tietty osa kaupungista ja osa jää suunnittelualueen ulkopuolelle. Siksi kaupungissa tuleekin olla myös koko kaupungin kattava viheralueiden yleissuunnitelma. Toinen laajalti hyväksi koettu vaikutus oli, että kansallisen kaupunkipuiston perustamisselvityksen myötä kaupunkilaisten ja suunnittelijoiden tietoisuus kaupungin arvoista lisääntyy. |
| Tiivistelmä (eng): | National urban parks are entities of valuable natural and cultural heritage sights that defined according to the Land use and building act and whose preservation the city is committed to. The Karkkila Urban Park plan is a plan for the city of Karkkila that follows the principles of national urban park. According to the criteria set by the Ministry of the environment the most valuable nature and cultural sights are recognised and combined as a whole that spans from the centre of the city to the surrounding nature areas. Although the values in Karkkila are not enough to gain the status of National urban park granted by the Ministry of the environment the intention is that the city will be committed to preserve and maintain the area as well as to develop it as a recreational environment. In the plan the urban park is divided into ten different subareas and the values and developing ideas for each area are presented separately. Pyhäjärvi, Saavajoki, Karjaanjoki, Haukkamäki highlands, Nyhkälänharju and Toivike esker area are subareas that have been named after the most significant landscape elements. Built environments in the park are Högfors, Centre and a subarea called "Garden city areas" including parts of Sudetti and Kannas detached house areas. The most valuable built environment in Karkkila is the Högfors area that includes the old milieu of ironworks and the working people's residential areas that have sprouted around it. The most important developing idea in the area is the "Högfors route", a walking route that is intended to make the area better known and enhance the recreational use of it. What comes to valuable nature sights, it is essential to take care that the present values are preserved. A central developing idea for the whole urban park is to improve accessibility and guiding because at the moment the sights are difficult to find. Many kinds of definitions can be found for national urban parks. Most often it is characterised as a tool for urban planning, a way of thinking or a certificate of a good urban environment. Only seldom it is defined as a physical area. National urban parks are more akin to an abstract planning tool than a concrete environment, even though the area in a city that is preserved and managed as a result of using the tool is also called national urban park. The last part of the diploma work discusses the effects of using the concept of national urban park for a city and its land use planning. The matter is considered especially from the point of view of cities like Karkkila that will be left without the official status granted by the Ministry of the environment. The bases of the discussion, in addition to experience from planning Karkkila urban park, are interviews that were made in ten cities that have examined the possibility to establish a national urban park. Using the concept of national urban parks has directed the interviewed planners towards a more comprehensive thinking. In national urban parks both nature and cultural values are considered at the same time. It also guides to perceive the green areas of the city as a larger whole instead of only small separate green areas. In municipalities where there is not a green plan the National urban park plan has also functioned as a green plan. However, National urban park is only a defined area inside a city and a part of the city is left outside the planning area. That is why a city needs to have a general green plan that covers the whole city as well. Another effect that was widely considered positive was that with the establishment investigation the knowledge and consciousness of the values in the city are enhanced among planners and citizens. |
| ED: | 2013-04-10 |
INSSI tietueen numero: 46071
+ lisää koriin
INSSI