haku: @instructor Salomaa, Rainer / yhteensä: 9
viite: 8 / 9
Tekijä: | Daavittila, Antti |
Työn nimi: | Laserin käyttö plasmadiagnostiikassa |
Use of Lasers in Plasma Diagnostics | |
Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
Julkaisuvuosi: | 1996 |
Sivut: | 59 Kieli: fin |
Koulu/Laitos/Osasto: | Teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto |
Oppiaine: | Ydin- ja energiatekniikka (Tfy-56) |
Valvoja: | Salomaa, Rainer |
Ohjaaja: | Salomaa, Rainer |
OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
Sijainti: | P1 Ark TF80 | Arkisto |
Tiivistelmä (fin): | Työn kirjallisessa osassa perehdyttiin laserin käyttöön plasmadiagnostiikassa. Plasmadiagnostiikan takoituksena on plasman fysikaalisten ominaisnuksien selvittäminen. Näiden ominaisuuksien tunteminen on tärkeää kehitettäessä toimivaa fuusioreaktoria. Laseria käytetäan diagnostiikassa nykyisin lähinnä kahteen tarkoitukseen: elektronilämpötilan ja -tiheyden mittaamiseen Thomson-sironnan avulla sekä epäpuhtausatomien tiheyden mittaamiseen laserilla indusoidulla fluoresenssilla. Työn varsinaisena tarkoituisena oli tutkia mahdollisuutta kavttää lähiresonanttiin Rayleigh-sirontaan perustuvaa menetelmää, jolla voitaisiin korvata fluoresenssimenetelmä atomitiheyksien mittaamisessa. Ideana on, etta laser viritetään tutkittavan atomin resonanssin ulkopnolelle, jolloin vältetään fluoresenssimenetelmässä ilmenevät vaikeudet: voimakas taustasäteily ja sekä laservalon että tutkittavan, sironneen valon absorptio. Toisaalta aallonpituuden täytyy olla riittävän lähellä resonanssia, jotta signaali olisi riittävän suuri. Työn kokeellisessa osuudessa mitattiin laserilla indusoitua fluoresenssia ja lähiresonanttia Rayleigh-sirontaa litiumatomisuihkusta tyhjössä, minkä perusteella esitettiin arvio litiumatomitiheydelle. Lisäksi yritettiin mitata lähiresonanttia Rayleigh-sirontaa induktiivisesti kytketystä plasmasoihdusta. Tamä ei kuitenkaan onnistunut hajavalon aiheuttamasta voimakkaasta taustasäteilystä johtuen. Sen sijaan laserilla indusoitu fluoresenssi havaittiin myos plasmassa. Aikaisemmissa mittauksissa litiumin atomisoinnissa oli vaikeuksia, jotka johtuivat litiumin voimakkaasta reagoimisesta käytetyn grafiittiupokkaan kanssa. Tässä työssä nämä hankaluudet vältettiin asettamalla grafiittiupokkaan sisälle teräsvuoraus, joka esti litiumin kontaktin grafiitin kanssa. Mittauksissa havaittiin yllättävän voimakas fluoresenssisignaali suurillakin laserin sivuunvirityksillä. Tämän osoitettiin johtuvan käytetyn laserin emissiosta varsinaisen viivan ulkopuolella. |
ED: | 1996-11-05 |
INSSI tietueen numero: 11659
+ lisää koriin
INSSI