haku: @keyword master plan / yhteensä: 9
viite: 4 / 9
| Tekijä: | Valjakka, Jukka |
| Työn nimi: | Maisema-alueet kaavoituksessa |
| Landscape areas in land use planning | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2005 |
| Sivut: | 123 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Maanmittausosasto |
| Oppiaine: | Talousoikeus (Maa-29) |
| Valvoja: | Ekroos, Ari |
| Ohjaaja: | Ekroos, Ari |
| OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
| Sijainti: | P1 Ark M80 | Arkisto |
| Avainsanat: | land use planning nationally important landscape areas nationally significant cultural environments national land use guideline regional plan master plan maankäytön suunnittelu valtakunnallisesti arvokkaat maisema-alueet valtakunnallisesti merkittävät kulttuurihistorialliset ympäristöt valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet maakuntakaava yleiskaava |
| Tiivistelmä (fin): | Tässä tutkimuksessa tarkastellaan arvokkaiden maisema-alueiden käsittelyä maankäyttö- ja rakennuslain mukaisissa kaavoissa. Tutkimuksessa on syvennytty valtakunnallisesti arvokkaisiin maisema-alueisiin sekä valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin, jotka tulee ottaa huomioon alueiden suunnittelun lähtökohtana. Velvoite edellä mainittuja alueita koskevien inventointien huomioon ottamiseen pohjautuu 26.11.2001 voimaan tulleisiin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin, joiden avulla osaltaan pyritään turvaamaan valtakunnallisesti merkittävien kulttuuri- ja luonnonarvojen säilyminen. Kaavoituksella tarkoitetaan tässä tutkimuksessa maankäyttö- ja rakennuslain mukaista maankäytön suunnittelua ja siihen liittyvää päätöksentekoa. Maankäytön suunnittelujärjestelmän osana ovat myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Laajemmin ajateltuna maankäytön suunnitteluksi voidaan katsoa myös muunkin lainsäädännön (esimerkiksi luonnonsuojelulaki tai maa-aineslaki) mukaiset suunnitelmat. Tutkimusaihetta on tarkasteltu lähinnä ympäristöoikeuden ja kaavoitustekniikan näkökulmasta. Lähdeaineistona on käytetty ympäristöministeriön ohjeita ja julkaisuja. Oikeudellinen tarkastelu pohjautuu oikeustieteelliseen kirjallisuuteen, lainsäädännön sekä lakien valmisteluaineistoon. Suunnittelukäytäntöön on perehdytty esimerkkikaavojen avulla. Arvokkaat maisema-alueet ovat useasti laajoja kokonaisuuksia ja ne voivat ulottua useiden kuntien alueille. Tällaisten alueiden käyttöön voi liittyä erilaisia odotuksia: maanomistajien toiveena voi olla esimerkiksi rakentaminen alueelle, samanaikaisesti muut tahot voivat ehdottaa alueiden säilyttämistä rakentamisesta vapaana. Tällaisissa ristiriitatilanteissa voidaan joutua mm. tulkitsemaan arvokkaisiin maisema-alueisiin liittyviä oikeudellisia kysymyksiä sekä kaavaratkaisujen kohtuullisuutta maanomistajien näkökulmasta. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa mainittujen inventointien mukaisia arvokkaita maisema-alueita ei ole tarkoitettu suojelualueiksi, mutta niiden säilymistä voidaan tukea kaavoituksella. Maisema-alueita ei siis pääsääntöisesti voida kaavoissa osoittaa suojelualueiksi, eikä niitä myöskään hankita valtion tai kunnan omistukseen. Tällöin maisema-alueita koskevien kaavaratkaisujen tulisi olla maanomistajien kannalta kohtuullisia, muutoin voidaan joutua tulkitsemaan kaavan kohtuuttomuudesta aiheutuvia korvaus- ja lunastuskysymyksiä. Maisema-alueille on mahdollista sijoittaa rakentamista, jos maiseman erityispiirteet ja arvokkaimmat yksityiskohdat pystytään säilyttämään. Arvokkaiden alueiden kaavoitustyön tulee perustua riittäviin selvityksiin, joissa tunnistetaan maiseman säilymisen kannalta olennaisimmat tekijät. Kaavoituksen yhteydessä maisema-alueilta voidaan myös siirtää ns. hajarakennusoikeutta maiseman kannalta vähemmän aroille alueille. Lisäksi maisema-alueiden rajauksia voidaan tarkentaa yksityiskohtaisemmalle kaavatasolle siirryttäessä. |
| Tiivistelmä (eng): | This study examines how important landscape areas should be treated in plans according to Land Use and Building Act. Study goes deeply into nationally significant landscape areas and nationally significant cultural environments, which are obligated to pay regard in land use planning. National land use guidelines, which became effective on 26.11.2001 for its parts, aspire to protect values of nationally significant cultural and nature areas. In this study planning is determined to mean the preparation of plans and the related decision-making according to Land Use and Building Act. National land use guideline is one part of the land use planning system. In larger scale, plans according to other laws (for example Nature Conservation Act and Land Extraction Act) are also part of the land use planning. This study treats these issues mainly from the viewpoint of environmental law and planning technique. This study is based in publications and instructions of Ministry of the Environment; viewpoint of environmental law is based in acts, drafting material and literature. The plan-making technique is represented by the regional and master plan cases. Important landscape areas are often wide entities and they may include areas from several municipalities. Different kind of expectations may be associated into these kinds of areas: landowners might hope that areas could be constructed but at the same time others, concerned in the matter, might think that areas should be protected or conserved. If these kinds of contradictions arise, legal effects of important landscape areas might have to be taken under questioning. Nationally important landscape areas, which are mentioned in National land use guidelines, are not comparable to protected areas (=protected areas according to Nature Conservation Act). However conservation of these kinds of areas can be supported in plans according to Land Use and Building Act. Because important landscape areas are not meant to be protected, they are not meant to be expropriated by the public sector. Therefore land use plans, which concern important landscape areas, should not be unreasonable to landowners. Otherwise public sector might have to be obligated to compensate limitations caused by the land use plans or they might be obligated to expropriate these areas. It is possible to construct in important landscape areas if particular qualities and most valuable details of landscape are identified and are being regarded. Sufficient analysis of landscape area should be made if area is planned to be used for construction. Building rights can also be transferred away from the important landscape areas if it isn't limited by land ownership relations. Boundaries of important landscape areas can be focused when land use plans are made in more detailed scale. |
| ED: | 2005-03-29 |
INSSI tietueen numero: 28206
+ lisää koriin
INSSI