haku: @keyword verkkokalvo / yhteensä: 9
hakutulos-lista
viite: 8 / 9
« edellinen | seuraava »
Tekijä:Vinberg, Frans
Työn nimi:Hiiren eristetyn verkkokalvon ERG:n nopean PIII-komponentin tutkimus
The fast PIII ERG component in the isolated mouse retina
Julkaisutyyppi:Diplomityö
Julkaisuvuosi:2005
Sivut:      Kieli:   fin
Koulu/Laitos/Osasto:Teknillisen fysiikan ja matematiikan osasto
Oppiaine:Lääketieteellinen tekniikka   (Tfy-99)
Valvoja:Koskelainen, Ari
Ohjaaja:
OEVS:
Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje
sulje

Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossa

Oppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa.

Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/

Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.

Kirjautuminen asiakaskoneille

  • Aalto-yliopistolaiset kirjautuvat asiakaskoneille Aalto-tunnuksella ja salasanalla.
  • Muut asiakkaat kirjautuvat asiakaskoneille yhteistunnuksilla.

Opinnäytteen avaaminen

  • Asiakaskoneiden työpöydältä löytyy kuvake:

    Aalto Thesis Database

  • Kuvaketta klikkaamalla pääset hakemaan ja avaamaan etsimäsi opinnäytteen Aaltodoc-tietokannasta. Opinnäytetiedosto löytyy klikkaamalla viitetietojen OEV- tai OEVS-kentän linkkiä.

Opinnäytteen lukeminen

  • Opinnäytettä voi lukea asiakaskoneen ruudulta tai sen voi tulostaa paperille.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi tallentaa muistitikulle tai lähettää sähköpostilla.
  • Opinnäytetiedoston sisältöä ei voi kopioida.
  • Opinnäytetiedostoa ei voi muokata.

Opinnäytteen tulostus

  • Opinnäytteen voi tulostaa itselleen henkilökohtaiseen opiskelu- ja tutkimuskäyttöön.
  • Aalto-yliopiston opiskelijat ja henkilökunta voivat tulostaa mustavalkotulosteita Oppimiskeskuksen SecurePrint-laitteille, kun tietokoneelle kirjaudutaan omilla Aalto-tunnuksilla. Väritulostus on mahdollista asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Väritulostaminen on maksullista Aalto-yliopiston opiskelijoille ja henkilökunnalle.
  • Ulkopuoliset asiakkaat voivat tulostaa mustavalko- ja väritulosteita Oppimiskeskuksen asiakaspalvelupisteen tulostimelle u90203-psc3. Tulostaminen on maksullista.
Sijainti:P1 Ark TF80     | Arkisto
Avainsanat:ERG
electroretinogram
retina
rod photoreceptor
h-channel
fast PIII component
ERG
elektroretinogrammi
verkkokalvo
sauvasolu
h-kanava
PIII-komponentti
Tiivistelmä (fin):Elektroretinogrammimenetelmässä (ERG) mitataan verkkokalvon yli vallitsevaa jännitettä, joka muodostuu solunulkoisten radiaalisten virtojen aiheuttamista jännitehäviöistä.
ERG-signaali syntyy, kun solunulkoiset radiaaliset virrat muuttuvat verkkokalvon altistuessa valolle.
Signaali sisältää useita komponentteja, joiden solu- ja molekyylitason mekanismien tunteminen on tärkeää, jotta ERG-menetelmää voidaan käyttää luotettavasti tutkimuksessa ja kliinisessä työssä.

Verkkokalvo koostuu useasta hermosolukerroksesta ja niitä yhdistävistä synaptisista kerroksista.
Varsinaiset valon absorboimiseen erikoistuneet hermosolut (ensimmäisen kertaluvun neuronit), näköaistinsolut, sijaitsevat verkkokalvon distaalisella pinnalla.
Näköaistinsolut voidaan jakaa rakenteellisten ja toiminnallisten ominaisuuksien perusteella kahteen ryhmään: sauvasoluihin ja tappisoluihin.
Sauvasolut ovat erikoistuneet näkemään pimeässä (skotooppinen näkö) ja ovat huomattavasti herkempiä kuin tappisolut.

Arden (1976) kuvasi ensimmäisen kerran rotan eristetyn verkkokalvon ERG-signaalista erittäin nopean negatiivisen aallon, jonka hän nimesi 'nenäkomponentiksi'.
Nenäkomponentti (n-aalto) oli nähtävissä selkeimmin, kun Arden käytti kirkkaita sauvasolut saturoivia valostimuluksia.
Tämän diplomityön tavoitteena oli selvittää n-aallon molekyylitason syntymekanismeja.

Tässä diplomityössä n-aaltoa tutkittiin hiiren (Mus musculus) eristetyn verkkokalvon ERG-tekniikalla.
Valostimuluksena käytettiin vihreää (543,5 nm, pulssin pituus 20 ms) laservaloa ja verkkokalvon lämpötila oli mittausten aikana 25 Celsius-astetta.
Verkkokalvoa perfusoitiin fysiologisella suolaliuoksella näköaistinsolujen puolelta. n-komponentin synnyttävän virran molekyylitason lähde- ja nielumekanismeja pyrittiin selvittämään moduloimalla tunnettuja mahdollisia mekanismeja farmakologisesti.

Diplomityössä tehtyjen kokeiden perusteella n-aalto syntyy todennäköisesti näköaistinsolukerroksessa ja nimenomaan sauvasolujen sähköisen aktiivisuuden seurauksena: (i) Kaikissa kokeissa kemiallinen signaalivälitys korkeamman kertaluvun neuroneihin oli estetty, mikä ei poistanut n-aaltoa.
(ii) Kaksoisstimulusmenetelmässä tappisignaalissa ei nähty n-aaltoa.
(iii) Koetulokset eivät myöskään tue aukkoliitosten tai kapasitiivisen virran osuutta n-aallon syntymekanismissa.

n-aallon nieluna toimivat erittäin todennäköisesti sauvasolujen sisäjäsenessä sijaitsevat hyperpolarisaation seurauksena aktivoituvat h-kanavat.
Tätä päätelmää tukevat useat koetulokset: (i) h-kanavia salpaava cesium poisti n-aallon lähes kokonaan.
(ii) h-kanavien kinetiikkaa hidastava ja h-virtaa pienentävä niflumihappo hidasti ja pienensi n-aaltoa.
(iii) Solukalvoa depolarisoivat farmakologiset manipuloinnit pienensivät n-aaltoa.

Tässä diplomityössä ei löydetty n-aallon lähdettä.
Koetulosten perusteella näköaistinsolujen synapsin alueen L-tyypin kalsiumvirrat tai kalsiumohjatut kloridivirrat eivät liity n-aallon syntymekanismiin.
ED:2005-11-09
INSSI tietueen numero: 29948
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI