haku: @keyword general plan / yhteensä: 9
viite: 1 / 9
« edellinen | seuraava »
| Tekijä: | Silvo, Anton |
| Työn nimi: | Suunnittelun rationaliteetit ja yleinen etu Helsingin yleiskaavassa |
| Rationalities and the public interest in planning: a case study in Helsinki | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2016 |
| Sivut: | (6) + 56 s. + liitt. 2 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Insinööritieteiden korkeakoulu |
| Oppiaine: | Maankäytön suunnittelu ja kaupunkitutkimus (ENG3038) |
| Valvoja: | Mäntysalo, Raine |
| Ohjaaja: | Mattila, Hanna |
| Elektroninen julkaisu: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-201702011417 |
| Sijainti: | P1 Ark Aalto 7974 | Arkisto |
| Avainsanat: | rationality public interest justification general plan planning theory yleiskaava rationaliteetti yleinen etu oikeutus suunnitteluteoria |
| Tiivistelmä (fin): | Tämän diplomityön tavoitteena oli havainnoida Helsingin uuden yleiskaavan valmistelutyön käytäntöä rationaliteettien ja yleisen edun teorioiden näkökulmasta. Tutkimuskysymykset ovat, minkälaiset rationaliteetit suunnittelussa vallitsevat, miten tavoitteet ja ratkaisut ovat syntyneet, mikä on tiedon merkitys suunnittelussa ja miten yleinen etu ilmenee suunnitelman oikeutuksena. Työ on luonteeltaan kvalitatiivinen tapaustutkimus. Tutkimusaineisto koostuu suunnitteluteorian kirjallisuudesta, yleiskaavan asiakirjoista sekä Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston yleiskaavasuunnittelijoiden haastatteluista. Kvalitatiivinen analyysi tähtäsi tutkimuskysymyksiin vastaamiseen aineiston huolellisen havainnoinnin ja yhteenvetävien tiivistysten laatimisen kautta. Yleiskaavan valmistelussa ilmeni useita rationaliteetteja. Suunnitteluratkaisut ovat hahmottuneet suunnittelijoiden keskuudessa kommunikatiivisten prosessien kautta eivätkä perinteisen käsityksen mukaisesti välineellisessä komprehensiivis-rationaalisen harkinnassa. Yleiskaavan kokonaisuuden ja suunnitteluorganisaation rationaliteetti näyttäytyi substantiivsena ja strategisena. Tavoitteet ja ratkaisut olivat hahmottuneet varhaisessa vaiheessa, ja selvitysten rooli oli enemmän ratkaisua tukeva kuin vaihtoehtoja kartoittava. Suunnittelutyön todellisten rationaliteettien ja yleisen rationaalisuuskäsityksen välillä on ristiriita, jonka vuoksi rationaliteetteja ei tiedosteta ja pidetä merkityksellisinä. Yleisen edun teoreettinen määrittely osoittautui vaikeaksi, mutta suunnittelijat uskoivat vakaasti toimivansa yleisen edun nimissä. Suunnittelijalla on vahva yleisen edun määrittelyvalta, mitä oikeutettiin edustuksellisella demokratialla ja asiantuntemuksella. Suunnittelun oikeutusta voisi vahvistaa liittämällä yleinen etu vahvemmin suunnittelun prosessiin ja yksilöiden oikeuksien turvaamiseen. |
| Tiivistelmä (eng): | The objective of this master's thesis was to examine the planning process of the Helsinki general plan in the light of theories of rationality and public interest. The research questions were, which rationalities are present in the planning process, how the ends and means have been decided upon, what role knowledge has had in the planning, and how public interest is used in justifying the plan. This thesis is a qualitative case study. The research material is composed of the literature of planning theory, documentation of Helsinki general plan, and interviews of staff of the Helsinki city planning department. The material was analyzed qualitatively through careful examination with the aim to give summarizing answers to the research questions. Several rationalities were identified in the general plan process. The planning solutions had been formed through communicative discourse among the planners instead of comprehensive-rational deliberation, as rationality is traditionally understood. The plan as a whole and the action of the planning organization demonstrated substantive and strategic rationalities. The ends and means of the plan had materialized early in the process, and knowledge served more to rationalize the solution than map alternatives. The observed and ideal rationalities of planning are contradictory, and consequently rationalities in planning are not known and deemed irrelevant. Theoretical definition of the public interest turned out to be difficult. However, the planners believed strongly to act in the public interest. The planner has power in defining the public interest, which was justified with representative democracy and the expertise of the planner. The planning justification could however be reinforced by more procedural and rights-based approaches to the public interest. |
| ED: | 2017-03-26 |
INSSI tietueen numero: 55757
+ lisää koriin
« edellinen | seuraava »
INSSI