haku: @keyword VOC / yhteensä: 16
viite: 9 / 16
| Tekijä: | Korhonen, Pirjo |
| Työn nimi: | Rejektikaatopaikan kaasujen ja hajujen hallinta |
| Management of reject landfill gases and odours | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2010 |
| Sivut: | 103 s. + liitt. 22 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta |
| Oppiaine: | Vesihuoltotekniikka (Yhd-73) |
| Valvoja: | Kaila, Juha |
| Ohjaaja: | Peltonen, Petri ; Leiskallio, Antti |
| OEVS: | Sähköinen arkistokappale on luettavissa Aalto Thesis Databasen kautta.
Ohje Digitaalisten opinnäytteiden lukeminen Aalto-yliopiston Harald Herlin -oppimiskeskuksen suljetussa verkossaOppimiskeskuksen suljetussa verkossa voi lukea sellaisia digitaalisia ja digitoituja opinnäytteitä, joille ei ole saatu julkaisulupaa avoimessa verkossa. Oppimiskeskuksen yhteystiedot ja aukioloajat: https://learningcentre.aalto.fi/fi/harald-herlin-oppimiskeskus/ Opinnäytteitä voi lukea Oppimiskeskuksen asiakaskoneilla, joita löytyy kaikista kerroksista.
Kirjautuminen asiakaskoneille
Opinnäytteen avaaminen
Opinnäytteen lukeminen
Opinnäytteen tulostus
|
| Sijainti: | P1 Ark Aalto | Arkisto |
| Avainsanat: | construction and demolition debris C&D industrial process waste waste treatment processes rejects sampling landfill gas production fermetation test GB21 methane hydrogen sulphide odour VOCs jättenkäsittelyn rejektit kaasuntuottotesti GB21 kaatopaikkakaasut metaanintuotto olfaktometri hajupitoisuudet näytteenotto rikkivety haihtuvat orgaaniset yhdisteet VOC |
| Tiivistelmä (fin): | Tämän työn tavoitteena oli selvittää kaatopaikalle loppusijoitukseen tulevien jätteenkäsittelyn rejektien ominaisuuksia niiden kaasuntuoton ja hajuhaittojen osalta. Työssä tarkasteltiin rakennus- ja purkujätteen sekä teollisuuden prosessijätteen mekaanisessa jätteenkäsittelyssä syntyneiden rejektien syntyprosesseja, kaatopaikkakelpoisuutta, kaasuntuottopotentiaalia ja syntyneiden kaasujen pitoisuuksia laboratorio-olosuhteissa. Näytteenotto suunnitelma laadittiin standardin EN- 14899 mukaisesti. Tutkittavat rejektit olivat jätteen esilajittelussa syntyvä hyödyntämätön sekajäte eli hylky ja murskauksen jälkeisessä seulonnassa syntyvä seula-alite. Näytteenotto suoritettiin standardien mukaisesti harkinnanvaraisena otantana hylystä ja satunnaisotantana seula-alitteesta. Kaasuntuoton selvittämisessä käytettiin kaasuntuottotestiä GB21 ja kaasun metaani-, hiilidioksidi-, hiilimonoksidi-, happi- ja rikkivetypitoisuuksien ja hajukaasujen määrittämistä varten erillistä kaasuntuoton koejärjestelyä. Kaasuntuottopotentiaali mitattiin syrjäytymismenetelmällä, kaatopaikkakaasut määritettiin kaatopaikkakaasuanalysaattorilla, haihtuvat orgaaniset yhdisteet tunnistettiin kemiallisella analyysillä ja hajupitoisuudet määritettiin aistinvaraisesti dynaamisella olfaktometrillä. Molemmat tutkitut rejektit täyttivät nykyiset tavanomaisen kaatopaikan kelpoisuuden kriteerit kaksivaiheisen ravistelutestin tuloksen perusteella. Hylyn korkean orgaanisen hiilen määrän vuoksi sitä ei saa sijoittaa jätetäyttöön yhdessä kipsipohjaisen jätteen kanssa. Kaasuntuottotestissä GB21 tulokset saatiin kolmesta eri näytettä ja ymppiä sisältäneistä reaktoreista. Hylyn kaasuntuotto oli 40.9 Nl/kg kuiva-ainetta, seula-alitteen 4.7 Nl/kg (ka.) ja rejektien sekoituksen 8.4 Nl/kg (ka.). Kaatopaikkakaasuanalyysissä keskimääräinen metaanipitoisuus oli hylyn tuottamassa kaasussa 31.1 % (25.6 - 38.6 %) ja hylyn ja ympin seoksen kaasussa 39.0 % (37.7 - 40.7 %). Rejektien sekoituksen tuottama kaasu sisälsi metaania keskimäärin 26.8 % (21.5 - 30.9 %) ja rikkivetyä 186,3 ppm (177 - > 200 ppm), mikä selittää sen korkeaa olfaktometristä hajupitoisuutta (4 200 000 HY/m3). Tutkittujen rejektien tuottamista kaasuista tunnistettiin 53 haihtuvaa orgaanista yhdistettä, joista 11 ylitti hajukynnyksensä. Kaasuissa oli myös siloksaania, mikä yhdessä rikkivedyn kanssa haittaa kaatopaikkakaasun hyötykäyttöä. Haihtuvilla orgaanisilla yhdisteillä on todettu olevan terveydelle haitallisia vaikutuksia. Jatkotutkimusta tarvitaan hylyn karakterisoimiseksi ja rejektien biohajoavuuden arvioimismenetelmistä, metaania ja hajuyhdisteitä hapettavasta päivittäispeittomateriaaleista ja niiden kustannuksista sekä niiden vaikutuksista rejektien hajoamiseen jätetäytön sisällä. |
| Tiivistelmä (eng): | The aim of this study was to characterize rejects which are disposed of landfills. The studied rejects were unrecyclable materials (UM) and screening fines (SF) generated in mechanical treatment of industrial process waste and construction and demolition (C&D) debris. Broad sample preparation was executed according to European standard EN14899.The gas production; the main components of gas and concentration of volatile organic compounds (VOCs) were defined by laboratory tests and analytical methods. The studied rejects achieved the criteria for acceptance at non-hazardous landfill by compliance test. However, the amount of total organic carbon (TOC 60 w-%) and dissolved organic carbon (DOC 2600 mg/kg dry matter) in UM exceeded the acceptance limits, due to which, it should not be disposed of in the same cell with gypsum-based materials. The high TOC and DOC values were due to the biodegradable materials and plastics in UM. The gas production rates by the fermentation test (GB21) were 40.9 NL/kg dry matters for UM with inoculation and 4.7 NL/kg dry matters for SF with inoculation, while mixture of rejects with inoculation generated gas 8.4 NL/kg dry matter. In landfill gas (LFG) generation test the average concentrations of methane (CH4) and carbon dioxide (CO2) for UM were 31.1 % and 24.9%, for UM with inoculation 39.0 % and 39.1 % and for mixture with inoculation 26.8 % and 27.2%, respectively. The concentration of hydrogen sulphide (H2S) in the gas from the mixture of rejects with inoculation was relatively high, 186,3 ppm. Altogether 53 different VOCs were identified in LFG samples, and 11 of these exceeded their odour threshold (OT). In addition to H2S, the gas from the mixture with inoculation comprised other odorous reduced sulphur compounds (RSC) that together explained the high odour concentration of the gas, 4 200 000 OU/m3, as determined by dynamic olfactometry. All samples contained octamethylcyclotetrasiloxane (D4) which may pose problems in the utilization of LFG. Many VOCs have been found to have harmful effects on the health of workers at landfill and on the residents of the proximate neighbourhood. Future research is needed for the characterisation of the rejects, for sampling methods of heterogeneous recyclable materials, and for daily cover materials to reduce methane and odour fluxes at operating landfill. |
| ED: | 2011-02-23 |
INSSI tietueen numero: 41550
+ lisää koriin
INSSI