haku: @supervisor Komonen, Markku / yhteensä: 164
viite: 13 / 164
| Tekijä: | Delany, Christopher |
| Työn nimi: | Taivalsaaren kylpylähotelli |
| Taivalsaari Hotel and Spa | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2010 |
| Sivut: | 27 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Arkkitehtuurin laitos |
| Oppiaine: | Arkkitehtuuri III (A-8) |
| Valvoja: | Komonen, Markku |
| Ohjaaja: | |
| Sijainti: | P1 Ark A folio | Arkisto |
| Huom: | Muoto: kirja + 8 planssia ja pienoismalli |
| Avainsanat: | spa hotel Taivalsaari kylpylä hotelli Taivalsaari |
| Tiivistelmä (fin): | Kesällä 2009 Taivallahden alueen asemakaavan tuleminen lainvoimaiseksi on nostanut Helsinkiin rakennettavan kylpylän taas ajankohtaiseksi. Hanketta on vastustettu voimakkaasti, sillä se on herättänyt pelkoja siitä, että Kylpylähotelli yksityistäisi ulkoilijoiden suosiman niemen rantoineen, rikkoen sen puistomaisen luonteen. Länsimaisen kylpemiskulttuurin kehitys voidaan katsoa alkaneen antiikin Kreikasta, jonka kylpylöistä ja urheilurakennuksista roomalaiset kehittivät oman synteesinsä, termit. Roomalaisten tekninen edistyneisyys mahdollisti valtavat kompleksit, jotka sisälsivät edeltäjiensä urheilulliset, älylliset ja puhdistumiseen liittyvät funktiot. Rooman rappeutumisen myötä kylpyläkulttuuri hiipui sadoiksi vuosiksi herätäkseen taas henkiin 700-luvulla. Tällöin erilaisten vesien vaikutuksille alettiin saada tieteellistä pohjaa. 1830-50-lukujen välillä Helsingistä muodostui suosittu kylpyläkaupunki. Keisarikunnassa oli matkustuskielto ulkomaille ja Suomessa oli emämaahan verrattuna halpaa. Merkittävin tuon aikakauden kylpylaitos Suomessa oli Engelin suunnittelema Kaivopuiston kylpylä joka tarjosi meriveteen perustuvia kylpylähoitoja. Taivalsaari on alkuaan ollut mantereesta irrallinen saari, josta on viime vuosisadan aikana täyttöjen myötä muodostunut nykyään nähtävä niemi. Alueella on sijainnut useita erilaisia pienteollisuusrakennuksia, joista viimeinen oli 1930-luvulla rakennettu ja vuonna 2004 purettu 2-kerroksinen entinen autokorjaamorakennus, joka toimi myöhemmin Helsingin kaupungin liikuntaviraston tukikohtana. Niemen välittömässä läheisyydessä sijaitsevat Hietarannan uimaranta sekä Hietaniemen hautausmaa. Suunnittelualue liittyy Seurasaarenselän puistomaiseen maisematilaan. Kylpylähotelli muodostaa orgaanisen, maastonmuotoja ja meren aaltoilua peilaavan massan. Julkisivujen suurten ikkunapinta-alojen vertikaaliteema on saanut innoituksensa suomalaisesta mäntymetsästä, joka myös reunustaa kylpylän eteläpuolella sijaitsevaa hautausmaata. Kylpylän elämyksellisyyttä lisää puoliläpinäkyvän katon kautta siivilöityvä valo. Kylpylähotellin sydän on korkea keskusaula, joka virtaa rakennuksen solmukohdan läpi antaen laajat näkymät merelle, Taivallahdelle ja Hietaniemen hautausmaalle. Kylpylä ja siihen liittyvät hoito- ja kuntoutustilat sijaitsevat aulan eteläisellä puolella ja 146 huonetta käsittävä hotelli siihen liittyvine ravintoloineen ja kokoustiloineen pohjoisella puolella. Koko rakennuksen palveluiden sijoittamisen lähtökohtana on ollut, että ne olisivat myös yleisön käytettävissä. Rakennuksen laaja aaltoileva katto on maitomaisen vaikean, puoliläpinäkyvän aerogel-eristeen ja valkoisen teräksen muodostama pinta. Julkisivujen silkkipainettu lasi vähentää rakennuksen vastaanottamaa lämpökuormaa, toimien samalla esteettisesti harkittuna näköesteenä ulospäin. Aaltoileva katto on toteutettu pilareiden kannattamien ristikkopalkkien avulla ja hotellin runkona toimii pilari-ontelolaattajärjestelmä. Rakennuksen maanalainen kellari toteutetaan vesitiiviinä kotelorakenteena. Laajuustiedot: hyötyala 9020 m2, kerrosala 12 600 m2 ja bruttoala 19 200 m2. |
| Tiivistelmä (eng): | Building a spa in Helsinki has become a current topic since the controversial town-plan of Taivalsaari was granted legal status in the summer of 2009. There has been strong resistance against the idea of building a large structure on the peninsula. The public has been concerned that the construction of a spa and hotel on the site would privatize an area that is currently enjoyed as a recreational park. The history of western bathing can be said to have begun in ancient Greece. The Romans developed their own thermal by combining the public baths and the athletic buildings of the Greeks. Advances in Roman building technology made possible the construction of vast complexes that embodied the intellectual, athletic and cleansing functions of their predecessors. The culture of bathing declined along with the fail of the Roman Empire and didn't rise again until the l8th century. During this time of enlightenment scientists found proof of the beneficial properties of water-treatment. During the mid-19th century Helsinki became a popular spa-resort. A prohibition against travelling abroad had been issued in the empire, and Finland was relatively cheap in comparison with the motherland. The most famous spa-complex in Helsinki at the time was the Kaivopuisto spa designed by Engel. Its treatments were based on the alleged healing properties of seawater. Originally Taivalsaari used to be an island, separated from the mainland by a shallow strait. It was gradually formed into the peninsula seen today by landfills. The area has been used by small-scale industry, and the last remaining building on the site was a car-repair shop built in 1930, which functioned as the base of the Helsinki City Sports Department until the building was demolished in 2004. The Hietaranta beach and Hietaniemi cemetery lie in the immediate vicinity of the site. Taivalsaari is a part of a wider park area. The form of the hotel and spa is an organic mass, which mirrors the contours of the surrounding landscape and the waves of the sea. The vertical pattern on the large glass areas of the facade have been inspired by the Finnish pine forest, one of which can be found south of the spa and hotel. The light streaming through the semi-transparent roof adds to the mystical experience of the spa. The heart of the structure is the high main lobby from which views open to the sea, Taivallahti, and the cemetery. The spa and treatment facilities lie on the southern side of the lobby and the 146-room hotel with its restaurant and meeting rooms on the northern side. The starting point of the design process was the principal that all the functions should be accessible to the public. The billowy surface of the roof is formed out of triple glazed glass blocks filled with milky white semitransparent aero gel-insulation and white steel. The screen-printed glass of the facades reduces the heat load created by the sun and acts as a discreet visual obstruction from the outside. The load bearing structure of the spa is formed out of pillars that support the roof-bearing steel trusses. The hotel is made out of pillar-supported hollow-core slabs. The underground cellar is built as a watertight shell. Extent: usable area 9020 m2, floor area 12 600 m2, gross area 19 200 m2. |
| ED: | 2010-04-21 |
INSSI tietueen numero: 39497
+ lisää koriin
INSSI