haku: @keyword metro / yhteensä: 20
viite: 3 / 20
| Tekijä: | Riipinen, Laura |
| Työn nimi: | Viranomaisen rooli kaupunkiraideliikenteessä |
| Role of the Authority in Urban Rail Transit | |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2015 |
| Sivut: | 85 s. + liitt. 2 Kieli: fin |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Insinööritieteiden korkeakoulu |
| Oppiaine: | Liikenne- ja tietekniikka (R3004) |
| Valvoja: | Luttinen, Tapio |
| Ohjaaja: | Eklund, Pipsa |
| Elektroninen julkaisu: | http://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-201505132656 |
| Sijainti: | P1 Ark Aalto 9385 | Arkisto |
| Avainsanat: | tram regulation urban rail transit authority supervision metro raitiotie sääntely kaupunkiraideliikenne viranomainen valvonta |
| Tiivistelmä (fin): | Kaupunkiraideliikenne eli metro- ja raitioliikenne on kasvava liikennemuoto, ja uusia kaupunkiraideliikennehankkeita onkin suunnitteilla Suomessa myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Suomessa ei kuitenkaan ole kaupunkiraideliikennettä koskevaa voimassa olevaa laintasoista sääntelyä. Sääntelylle on kuitenkin nähty tarve, sillä tällä hetkellä mikään ulkopuolinen taho Suomessa ei valvo kaupunkiraideliikennettä. Siitä on kuitenkin löydettävissä osittain vastaavia turvallisuusriskejä kuin rautatieliikenteessä, minkä vuoksi onkin vain vähän asiallisia perusteita jättää kaupunkiraideliikenne laintasoisen sääntelyn ulkopuolelle. Kaupunkiraideliikenne on rajattu myös EU:n rautatielainsäädännön ulkopuolelle sen paikallisen ja alueellisen luonteen vuoksi. Lisäksi rajausta on perusteltu sillä, että kaupunkiraideliikennejärjestelmät ovat suljettuja järjestelmiä eikä niistä ole yhteyksiä toisiinsa tai yleiselle rataverkolle. Täten esimerkiksi unioninlaajuiset yhteentoimivuustavoitteet eivät kaupunkiraideliikennettä koske. Kaupunkiraideliikenteen suhteen ei tutkimuksen perusteella ole tulevaisuudessa nähtävissä tai suunnitteilla unioninlaajuista sääntelyä. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää metro- ja raitioliikenteestä kansallisessa lainsäädännössään, ja moni maa, muut pohjoismaat mukaan lukien, onkin näin tehnyt. Kaupunkiraideliikenteen ja rautatieliikenteen eroavaisuuksien vuoksi kaupunkiraideliikennettä ei ole kuitenkaan tarkoituksenmukaista ottaa rautatielainsäädännön piiriin. Tässä työssä on tutkittu metro- ja raitioliikenteen sääntelyä sekä viranomaisen toimintamalleja neljässä Euroopan maassa: Ranskassa, Ruotsissa, Tanskassa ja Sveitsissä. Toimintamalleista on arvioitu yhtäläisyyksiä ja eroja sekä toimintamallien soveltuvuutta Suomeen. Kaikissa tarkastelluissa maissa kaupunkiraideliikenteeseen on kohdistettu laintasoista sääntelyä. Ranskassa ja Ruotsissa on erillisiä kaupunkiraideliikennettä koskevia säädöksiä, kun taas Sveitsissä ja Tanskassa kaupunkiraideliikenne kuuluu rautatielainsäädännön piiriin. Yhtenäisiä piirteitä tarkastelluissa maissa on tutkimuksen perusteella toiminnanharjoittamista varten vaadittava lupamenettely ja turvallisuusjohtamisjärjestelmä sekä kaluston ja rataverkon hyväksynnät. Merkittävät erot liittyvät vaadittavien lupien määrään, henkilöstön pätevyysvaatimusten määrittelyyn ja onnettomuuksien tutkintaan. Tutkimuksen perusteella on laadittu suositus Liikenteen turvallisuusviraston roolille kaupunkiraideliikenteessä. Liikenteen turvallisuusvirastosta tulisi kaupunkiraideliikennettä valvova ja luvat myöntävä viranomainen. Suositeltu malli on kevyehkö ja toiminnanharjoittajan omaa vastuuta korostava, mikä toisaalta asettaa myös haasteita turvallisuuden valvonnalle. |
| Tiivistelmä (eng): | Urban rail transit, i.e. metro and tram transport, is considered as a growing form of transport. In Finland new systems are under planning also outside the capital area. At the moment, metro and tram transport systems are mainly not covered by legislative regulation. However, a need for regulation has been noticed, since any external party does not supervise them. Similar safety risks can be found in both urban rail transit and railway transport, which means there are only few valid reasons not to cover urban rail transit by legislative regulation. Metro and tram transport are also excluded from the scope of European Union railway legislation due to its local and regional characteristics. The exclusion has also been justified by the fact that urban rail systems are closed systems, and they are not connected to each other or to railway network. Thus, the aim for European Union -wide interoperability is not considered necessary in urban rail transit. Based on this research, there is no union-wide regulation coming in the future. The member states can make their own regulation for urban rail transit and many countries, including other Nordic countries, have done so. Due to the differences to railway transport, urban rail transit should not be covered by railway legislation. This thesis research focuses on the regulation of urban rail transit and the procedures of the safety authorities in four European countries: Denmark, France, Sweden and Switzerland. From these procedures, similarities and differences has been evaluated as well as how well they would fit in Finland. In all four countries there is legislation covering urban rail transit. In France and Sweden specific regulation for urban rail transit exists, but in Denmark and Switzerland, urban rail transit is covered by railway regulation. The similarities found in the research are authorisation and license processes, safety management systems, and authorization for rolling stock and infrastructure. The main differences are the number of licenses required for operation, requirements for personnel and accident investigation. Based on the research, a recommendation of the role for Finnish Transport Safety Agency about urban rail transit has been made. According to the recommendation, Finnish Transport Safety Agency should be the authority supervising urban rail transit and issuing the required licenses. The recommended model is light and focuses on the responsibility of the operator, which on the other hand, sets challenges for safety supervision. |
| ED: | 2015-05-24 |
INSSI tietueen numero: 51304
+ lisää koriin
INSSI