search query: @supervisor Laine, Seppo / total: 122
reference: 21 / 122
Author: | Anttila, Jarkko |
Title: | Rajakerroksen mittaaminen karhean pinnan yläpuolella |
A Method for Measuring the Boundary Layer over a Roughened Plate | |
Publication type: | Master's thesis |
Publication year: | 1998 |
Pages: | 70 s. + liitt. Language: fin |
Department/School: | Konetekniikan osasto |
Main subject: | Lentotekniikka (Kul-34) |
Supervisor: | Laine, Seppo |
Instructor: | Kemppainen, Pasi |
OEVS: | Electronic archive copy is available via Aalto Thesis Database.
Instructions Reading digital theses in the closed network of the Aalto University Harald Herlin Learning CentreIn the closed network of Learning Centre you can read digital and digitized theses not available in the open network. The Learning Centre contact details and opening hours: https://learningcentre.aalto.fi/en/harald-herlin-learning-centre/ You can read theses on the Learning Centre customer computers, which are available on all floors.
Logging on to the customer computers
Opening a thesis
Reading the thesis
Printing the thesis
|
Location: | P1 Ark TKK 2456 | Archive |
Abstract (fin): | Työn tarkoituksena on kehittää mittausjärjestelmä rajakerroksen nopeusprofiilin ja Reynoldsin jännitysten mittaamiseksi sekä määrittää paikallinen kitkakerroin ja ekvivalentti hiekkajyväskarheus sileälle ja kahdelle karhealle tasolevylle. Työ koostuu kirjallisuustutkimuksesta koskien pintakitkan ja ekvivalentin hiekkajyväskarheuden määrittämistä, mittauslaitteiden kuvauksesta ja kalibroinnista sekä mittaustulosten analysoinnista. Mittaustekniikkana käytetään kuumalanka-anemometritekniikkaa. Yhden nopeuskomponentin mittaukset suoritetaan U-langalla ja kahden nopeuskomponentin mittaukset X-langalla. Taajuudella 45 kHz otetuista mittauspisteistä määritetään keskinopeus ja heilahtelunopeus sekä edelleen Reynoldsin jännitykset mittauspisteissä. Pintakitkan määrittämiseen rajakerroksen nopeusprofiilista käytetään Bandyopadhyayn (1987) esittämää menetelmää, joka ottaa huomioon nopeusprofiilin rajakerroksen logaritmisessa kerroksessa ja ulkokerroksessa. Karhean pinnan origon siirtymän määrittämiseen käytetään Furujan menetelmää. Ekvivalentti hiekkajyväskarheus määritetään käyttäen Clauserin menetelmää. Saadut tulokset sopivat yhteen approksimatiivisten pintakitkan yhtälöiden ja Reynoldsin jännityksestä lasketun pintakitkan kanssa sileälle ja pienempikarheuksiselle tasolevylle. Karheimmalla tasolevyllä havaittiin kerros, jossa yksittäiset karheuselementit häiritsevät virtausta paikallisesti. Tämä karheuskerros ulottuu logaritmiseen kerrokseen. Origon siirtymä oli mitatun kaltaisille karheuselementeille hieman alle puolet niiden fyysisestä korkeudesta. Saadut ekvivalentit jyväskarheudet olivat elementtien fyysistä kokoa suuremmat. |
ED: | 1999-02-03 |
INSSI record number: 13928
+ add basket
INSSI