search query: @instructor Ikkala, Olli / total: 18
reference: 11 / 18
Author: | Valkama, Sami |
Title: | Self-organised nanostructures based on polyamides and polypeptides |
Polyamideihin ja polypeptideihin perustuvat itseorganisoituvat nanorakenteet | |
Publication type: | Master's thesis |
Publication year: | 2000 |
Pages: | ix + 77 s. + liitt. 17 Language: eng |
Department/School: | Kemian tekniikan osasto |
Main subject: | Polymeeriteknologia (Kem-100) |
Supervisor: | Seppälä, Jukka |
Instructor: | Ikkala, Olli |
OEVS: | Electronic archive copy is available via Aalto Thesis Database.
Instructions Reading digital theses in the closed network of the Aalto University Harald Herlin Learning CentreIn the closed network of Learning Centre you can read digital and digitized theses not available in the open network. The Learning Centre contact details and opening hours: https://learningcentre.aalto.fi/en/harald-herlin-learning-centre/ You can read theses on the Learning Centre customer computers, which are available on all floors.
Logging on to the customer computers
Opening a thesis
Reading the thesis
Printing the thesis
|
Location: | P1 Ark TKK 4402 | Archive |
Abstract (fin): | Työn tarkoituksena oli selvittää onko polyamideja ja polypeptidejä mahdollista koordinaatiokompleksoida sopivilla amfifiileillä siten, että ne muodostaisivat mesomorfisia nanorakenteita. Tavoitteena oli myös saada lisäymmärtämystä sinkkidodekyylibentseenisulfonaatin käyttäytymiseen polymeerikomplekseissa eli millainen vuorovaikutus polymeeriketjun ja amfifiilin välillä on ja mikä on tarkka vuorovaikutuksen paikka komplekseissa. Karakterisoinnissa oleellisimmat analyysimenetelmät olivat optinen mikroskopia, FTIR-spektroskopia ja röntgensäteilyn pienkulmasironta. Optista mikroskopiaa käytettiin kompleksien valmistusvaiheessa liuosten homogenisuuden tutkimiseen sekä määrittämään kompleksien kahtaistaittuvuutta. FTIR-spektroskopian avulla tutkittiin kompleksien muodostumista ja polymeeriamfifiili-vuorovaikutuksen paikkaa. Röntgensäteilyn pienkulmasirontaa käytettiin analysoimaan kompleksien mesomorfisuutta. FTIR-tulosten perusteella todettiin, että kaikissa polymeeri-amfifiilikomplekseissa koordinaatio oli tapahtunut. Siirtymät amidi I ja amidi II-piikeissä lisäksi selvästi osoittivat, että koordinaatiosidos oli muodostunut nimenomaan sinkin ja amidin happiatomin välille. Koska materiaalit ovat hygroskooppisia, on sinkkiin liittyneistä vesimolekyyleistä tällöin yksi korvautunut sinkin ja hapen välisellä koordinaatiosidoksella. Tämä johtaa vähemmän jäykkään ja termodynaamisesti stabiilimpaan rakenteeseen. Röntgensäteilyn pienkulmasironnan tulokset osoittivat, että polymeerin ja amfifiilin välinen sidos oli riittävän vahva ja itseorganisoituneita lamellaarisia nanorakenteita muodostui. Mesomorfisuutta tutkittiin myös optisella mikroskopialla, joka osoitti kompleksien olevan kahtaistaittavia. Kompleksointiasteella oli vaikutusta lamellien paksuuteen ja näiden tulosten perusteella eri polymeeri-amfifiilikomplekseille ehdotettiin lamellien kaavamaiset rakenteet. Alkyyliketjun pituudella toistoyksikössä puolestaan ei ollut yhteyttä lamellin paksuuden kanssa, mikä oli hieman yllättävää, vaan esimerkiksi täysin kompleksoituneessa tapauksessa lamellin paksuudet polyglysiinille, polyamidi 6:lle ja polyamidi 12:lle olivat 31.0 Å, 30.4 Å ja 31.9 Å. Tämä työ osoitti, että kaupallisia polyamideja ja polypeptidejä voidaan kompleksoinnin avulla räätälöidä siten, että niillä havaitaan nestekiteiden tapainen smektinen faasi. |
ED: | 2001-01-03 |
INSSI record number: 16096
+ add basket
INSSI