search query: @supervisor Kanerva, Pekka / total: 232
reference: 8 / 232
Author: | Nuoranen, Mika |
Title: | Puu-ulkoverhousten kosteustekninen toiminta ja vaurioituminen |
Moisture Technical Behaviour and Damaging of Wooden Facade | |
Publication type: | Master's thesis |
Publication year: | 1999 |
Pages: | 137 Language: fin |
Department/School: | Rakennus- ja ympäristötekniikan osasto |
Main subject: | Talonrakennustekniikka (Rak-43) |
Supervisor: | Kanerva, Pekka |
Instructor: | Virta, Jari |
OEVS: | Electronic archive copy is available via Aalto Thesis Database.
Instructions Reading digital theses in the closed network of the Aalto University Harald Herlin Learning CentreIn the closed network of Learning Centre you can read digital and digitized theses not available in the open network. The Learning Centre contact details and opening hours: https://learningcentre.aalto.fi/en/harald-herlin-learning-centre/ You can read theses on the Learning Centre customer computers, which are available on all floors.
Logging on to the customer computers
Opening a thesis
Reading the thesis
Printing the thesis
|
Location: | P1 Ark Aalto | Archive |
Keywords: | kosteusjakauma käyristymä pintakäsittely puu-ulkoverhous rakennedetalji sadetuskoe cup driving rain moisture distribution paint system structural detail wooden facade |
Abstract (fin): | Diplomityössä tarkasteltiin sadetuskokeilla puu-ulkoverhousten kosteusteknistä toimintaa. Sadetuskokeita tehtiin viidelle lomalaudoitetulle ja kahdelle limilaudoitetulle koeseinälle. Verhouslaudat olivat kuusen sydänpuusta hienosahattuja laatuluokan B lautoja. Verhouslautojen leveys oli 120 mm ja paksuudet olivat 18, 21, 24 ja 28 mm. Verhouslautojen pintakäsittelynä oli teollinen pohjustus tai pohjamaalaus sekä toisen limilaudoitetun seinän verhouslaudat olivat tämän lisäksi käsitelty alkydiöljymaalilla. Verhouslautojen poikkipintoja ei käsitelty mitenkään. Ulkoverhouslaudan kastumisesta ja kuivumisesta sekä käyristymistä tarkasteltiin teoreettisesti. Malleilla saatuja tuloksia verrattiin mitattuihin kosteusjakaumiin ja käyristymiin. Suomalaisten, ruotsalaisten ja norjalaisten ohjeistojen ja tutkimusten pohjalta tehtiin toimiva rakennedetaljit. Koeseinien sadevedenpitävyyttä heikensi eniten naulaushalkeamat sekä verhouslautojen saumakohdat. Oksat vuotivat myös jonkin verran. Naulan reikien esiporaaminen vähensi naulatessa syntyvää halkeilua, joten ulkoverhouksen sadevedentiiviys parani. Teollisesti pohjustetuissa peitelaudoissa suurimmat kosteuspitoisuudet esiintyivät laudan alapään sekä jatkoskohdan päätypinnoissa. Sadetuksen jälkeen keskimääräiset kosteuspitoisuudet olivat päätypinnoissa 85-112 % ja verhouslautojen keskellä 25-35 %. Ohuissa laudoissa (18 ja 21 mm) kosteuspitoisuudet olivat hieman suuremmat kuin paksuissa laudoissa (24 ja 28 mm). Sadetuksen jälkeen pohjustetun peitelaudan keskellä suurimmat kosteuspitoisuudet olivat peitelaudan kulmissa. Päätypinnoissa suurin kosteuspitoisuus oli verhouslaudan takalappeessa. Viikon kuivumisen jälkeen pohjustettujen peitelautojen keskimääräiset kosteuspitoisuudet olivat melkein samat kuin ennen sadetusta. Käyristymän muutos oli ohuissa laudoissa kaksi kertaa suurempi kuin paksuissa laudoissa, joissa käyristymän muutos oli alle millimetrin. Sadetuksen jälkeen pohjustetussa verhouslaudassa naulakohtien keskimääräiset kosteuspitoisuudet olivat suuremmat kuin peitelaudan keskellä ja korkeimmat kosteuspitoisuudet olivat naulojen ympärillä. Naulan reikien esiporaus pienensi naulakohdan kosteuspitoisuutta. Pohjusteella ja alkydiöljymaalilla käsitellyn limilaudan keskimääräinen kosteus jatkoksessa oli 74 % ja suurin kosteuspitoisuus oli takalappeessa. Limilaudan keskellä keskimääräinen kosteuspitoisuus oli 15 %. Ainoastaan limityskohdassa ja alimman laudan alimmassa särmässä kosteuspitoisuus oli noussut 10 %. Jatkoksen keskimääräinen kosteuspitoisuus oli viikon kuivumisen jälkeen 24 % ja kahden viikon kuivumisen jälkeen 17 %. Kosteusmallien antamat tulokset vastasivat kohtuullisen hyvin koetuloksia, koska laskelmissa tarvittavien pintakäsittely-yhdisteImien diffuusiokertoimet määritettiin koetulosten pohjalta. Mitatut käyristymät ja lasketut käyristymät erosivat toisistaan. Syynä mittaustulosten ja mallien antamien tuloksien eroihin oli se, että koeseinien hienosahapintaisista peitelaudoista suurin osa kovertui kuivuessaan, kun laudan teoriassa olisi pitänyt kupertua kuivuessaan. Käyristymämallia tulee kehittää siten. että puun viruma sekä kimmoarvojen muuttuminen kosteuspitoisuuden ja lämpötilan mukaan otetaan huomioon. |
ED: | 1999-12-23 |
INSSI record number: 15059
+ add basket
INSSI