search query: @author Pikkarainen, Hanna / total: 3
reference: 3 / 3
« previous | next »
Author:Pikkarainen, Hanna
Title:Taajamakeskustojen julkisen ulkotilan parantaminen käyttäjäselvitystä hyödyntäen - Esimerkkinä Juva, Orimattila ja Juuka
The Improvement of Public Outdoor Space with Aid of User Studies in Finnish Population Centres - Using Juva, Orimattila and Juuka as Examples
Publication type:Master's thesis
Publication year:1997
Pages:      Language:   fin
Department/School:Arkkitehtiosasto
Main subject:Arkkitehtuuri III   (A-8)
Supervisor:Komonen, Markku
Instructor:
Location:P1 Ark A     | Archive
Abstract (fin):Keskustarakenteessa julkisen ulkotilan muodostumiseen vaikuttavat ympäröivät rakennukset, maastonmuodot, kasvillisuus, valo, värit, materiaalit ja varusteet.
Julkista ulkotilaa ovat esimerkiksi tiet, kadut, torit, aukiot ja puistot.
Rakennetun ympäristön kehitys seuraa yhteiskunnan ja yksilön kehitystä sekä tapojen muutoksia.
Julkista ulkotilaa voidaan tarkastella esteettisistä ja toiminnallisista lähtökohdista tai ihmisen kokemusmaailman perusteella.

Taajamakeskustoissa tärkein julkinen ulkotila on yleensä muodostunut pääteiden risteyksen ympärille, julkisia monumentaalitiloja tai kauppatoreja maalaistaajamissa ei perinteisesti ole.
Hyvä taajamakuva on omaleimainen ja alueen historiasta kertova.
Elinkeinorakenteen muutoksen myötä 1960-luvulla maaseututaajamissa aloitettiin voimakas uudisrakentaminen, toimintojen eriyttäminen ja tiesaneeraukset maisema- ja taajamarakenteesta välittämättä.
Kaupunkimaiset ratkaisutavat rikkoivat perinteistä taajamakuvaa.
Nykytilan ongelmia ovat suhteettoman leveät kauppakadut, jäsentymättömät ulkotilat ja toiminnot sekä ympäristön rakentuminen ratkaisukeskeisesti, ei paikan ehdoilla.

Taajamakeskustojen kehittämisen tavoitteena on ympäristön toiminnallisen, sosiaalisen ja taajamakuvallinen laadun parantaminen.
Tavoitteet edellyttävät vuorovaikutusta asukkaiden kanssa sekä yhteistyötä eri vastuutahojen välillä erilaisten näkemysten ja arvojen esilletuomiseksi.
Tielaitos on todennut vuorovaikutteisen suunnittelun menetelmien olevan puutteellisia.
Tällä hetkellä tavoitteena onkin vuoropuhelun ylläpitäminen parantamisprosessin kaikissa vaiheissa.

Vuorovaikutteinen suunnittelu edellyttää tasapuolisen tiedon keräämistä ihmisistä ja yhteisöistä.
Laadullisissa eli kvalitatiivisissa tutkimuksissa hankittavan tiedon avulla pyritään ymmärtämään tutkittavaa ilmiötä ja suhteuttamaan se laajempiin kokonaisuuksiin.

Kvalitatiivisessa tutkimuksessa tutkimusprosessi käynnistyy nykyisten tietojen pohjalta.
Uutta tietoa syntyy, kun tutkimuksen tulokset ja johtopäätökset kytketään aikaisempiin tietoihin.
Tutkimusongelman ja ennakko-oletusten tarkka määrittely edesauttaa tutkimuksen hyödyntämistä.
Tutkimusta valmisteltaessa edellytetään asiantuntijayhteistyötä.
Tutkija tekee käytännön toteutuksen ja johtopäätökset tutkimuksen tuloksista.
Suunnittelija tekee johtopäätöksiä koko tutkimuksesta.
Tulkinnassa huomioidaan tutkimuksen laajuus.

Käyttäjäselvityksen hyödyntämistä suunnittelutyössä on tarkasteltu Juvan, Orimattilan ja Juuan esimerkkikohteiden avulla.
Kaikissa esimerkkikohteissa keskustan kehittämisen on käynnistynyt Tielaitoksen yleisten teiden parantaminen.
Selvityksissä on käytetty kvalitatiivista tutkimusmenetelmää, jonka tiedonhankintamenetelminä ovat ryhmähaastattelut.
Tavoitteena on ollut perustiedon tuottaminen suunnittelutyötä varten sekä vuoropuhelun käynnistäminen.
Tietoa on kerätty haastateltavien näkemyksistä ja toiveista, jotta paikallinen arvomaailma, toimintatavat sekä alueen erityispiirteet pystyttäisiin huomioimaan.

Käyttäjäselvitysten perusteella esimerkkipaikkakuntien henki on erilainen, vaikka toiveet kehittämisen suunnasta ovatkin yhteneviä.
Toisaalta pelkoakin on havaittavissa parantamisen uusia keinoja kohtaan.
Kaikkien kohteiden suunnitelmissa tavoitellaan kirkonkylämäisyyttä, mitä haastatteluissa toivotaan.
Suunnittelutyössä otetaan huomioon viihtyisyyden lisäämiseen, omaleimaisuuden korostamiseen ja liikenneturvallisuuden parantamiseen liittyviä näkemyksiä.
Selvitys auttaa suunnittelijaa sisäistämään paikkakunnan henkeä, ja sitä kautta innostumaan enemmän suunnittelutyöstä.

Käyttäjäselvitys on ollut keskustan kehitystyössä prosessina tärkeä.
Se on aloittanut keskustelun, joka voi jatkua eri tavoin.
Käyttäjäselvitys on toiminut oppimisprosessina vuorovaikutteisuudelle.
Päättäjien, asukkaiden ja eri sidosryhmien kuten yrittäjien sitoutuminen suunnitelmaan on parantunut.
Saatua tutkimustietoa voidaan soveltaa muissakin kohteissa.

Tulosten hyödyntäminen on ollut vaihtelevaa.
Vuorovaikutteisuuden jatkumista ei varmisteta eikä pelkkä tutkimus korvaa kaikkea vuoropuhelua.
Tutkimustiedolla, joka jätetään hyödyntämättä ei ole merkitystä.
Tiedon välittyminen suunnitelmaan riippuu paljon suunnittelijasta ja tulkinta on aina suunnittelijan näkemys.
Seurantaselvitys mahdollistaa tulkinnan tarkistamisen.
Tällä hetkellä tutkimuksen tieteellisyyden varmistaminen ja haastattelutilanteen hyödyntäminen mahdollisimman monipuolisesti ovat osittain ristiriidassa.
Käyttäjäselvitysmenetelmää on kehitettävä siten, että suunnittelijalla on tutkimuksessa selkeämpi rooli, koska haastattelutilanteissa läsnäolo antaa suunnittelijalle enemmän kuin pelkkä tuloksiin tutustuminen.
Seurantaselvityksissä suunnittelijan rooli voi muuttua vieläkin merkittävämmäksi.

Ihanne on, että yhteinen kieli kehittyy ja suunnittelija pystyy keskustelemaan asukkaiden kanssa ilman välikäsiä.
Ristiriitaisia näkemyksiä sisältävissä, vaikeissa suunnitteluhankkeissa käyttäjätutkimuksilla on kuitenkin tulevaisuudessakin paikkansa.
Suunnittelijoiden on ymmärrettävä vuorovaikutteisen suunnittelun merkitys käytännön työssä - on pohdittava kokonaisvaltaisesti kenelle suunnitellaan, mitkä ovat suunnittelun motiivit, mitä suunnittelutyöhön ja sen vaikutuksiin liittyy.
Taajamaparannus vaikuttaa ihmisten jokapäiväiseen elinympäristöön, mutta muodostaa myös puitteet paikkakunnan oman kulttuurin kehittymiselle.
ED:1997-12-29
INSSI record number: 12745
+ add basket
« previous | next »
INSSI