search query: @keyword maankosteus / total: 5
reference: 4 / 5
Author: | Haimelin, Risto |
Title: | Mapping soil water content on agricultural fields using electromagnetic induction |
Maakosteuden kartoittaminen peltoalueilla sähkömagneettisen induktion avulla | |
Publication type: | Master's thesis |
Publication year: | 2008 |
Pages: | Language: eng |
Department/School: | Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta |
Main subject: | Vesitalous ja vesirakennus (Yhd-12) |
Supervisor: | Vakkilainen, Pertti |
Instructor: | Pätzold, Stefan ; Stamm, Christian |
OEVS: | Electronic archive copy is available via Aalto Thesis Database.
Instructions Reading digital theses in the closed network of the Aalto University Harald Herlin Learning CentreIn the closed network of Learning Centre you can read digital and digitized theses not available in the open network. The Learning Centre contact details and opening hours: https://learningcentre.aalto.fi/en/harald-herlin-learning-centre/ You can read theses on the Learning Centre customer computers, which are available on all floors.
Logging on to the customer computers
Opening a thesis
Reading the thesis
Printing the thesis
|
Location: | P1 Ark Aalto | Archive |
Keywords: | soil water content EM38 soil electrical conductivity maankosteus EM38 maaperän sähkönjohtavuus |
Abstract (fin): | Menetelmä maankosteuden määrittämiseksi erottelutarkasti olisi arvokas työkalu monilla insinööri- ja ympäristötieteiden aloilla. Sähkömagneettinen induktio tarjoaa mielenkiintoisen mahdollisuuden maankosteuden määrittämiseksi suhteellisen vähäisellä työpanoksella. EM38-sähkönjohtavuusmittaria (Geonics, Kanada) käytettiin maaperän sähkönjohtavuuden mittaamiseen Sveitsin Ossingenissa kahtena eri ajankohtana 2,9 hehtaarin kokoisella peltoviljelmällä, jolla maalajit vaihtelevat suuresti ja jonka suolaantuminen on vähäistä (maanesteen sähkönjohtavuus < 100 mS/m). Günzelin (1994) kehittämää mallia käytettiin maankosteuden laskemiseksi EM38-mittauksista kahdella eri lähestymistavalla. Ensimmäinen lähestymistapa oli arvioida tarvittavat maaperäparametrit (kationinvaihtokapasiteetti, kuivatiheys) mittakaavassa 1:5000 saatavilla olevista maaperäkartoista. Toinen lähestymistapa oli käyttää kokeneen maaperätutkijan paikallista, yhdeksään tutkimuspellolta otettuun maaperänäytteeseen perustuvaa arviota kyseisille parametreille. Lasketut maankosteuden arvot interpoloitiin erottelutarkoiksi maankosteuskartoiksi Kriging-menetelmällä. Todelliset maankosteuden arvot mitattiin maaperänäytteistä, ja niissä havaittiin suurta alueellista vaihtelua. Ajallinen maankosteuden vaihtelu kahden eri mittauksen välillä oli vähäistä. Mitattuja arvoja verrattiin laskettuihin arvoihin, ja vastaavuuden havaittiin olevan huomattavasti parempi silloin, kun laskelmissa käytettiin paikallisesti mitattuja maaperäparametreja. Maankosteuden alueellinen vaihtelu kartoitettiin, mutta vastaavuus mitattujen ja laskettujen maankosteuden absoluuttisten arvojen välillä ei ollut tyydyttävää. Yhteys mitattujen maankosteuksien ja maaperän sähkönjohtavuuden välillä mallinnettiin lineaarisen regression avulla kaikille maaperänäytteille. Lämpökorjatun maaperän sähkönjohtavuuden ja kuivatiheyden havaittiin olevan ainoat merkitykselliset (t-testin p-arvo < 0,05) selittävät muuttujat. Sovitettu selitysaste regressiolle oli 0,97. Käytetty menetelmä on erittäin potentiaalinen vaihtoehto maankosteuden kartoittamiseksi erottelutarkasti ja vähäisellä työpanoksella. Maaperäparametrit tulee arvioida ammattitaidolla ja hyvällä paikallistuntemuksella riittävän tarkkuuden saavuttamiseksi. Günzelin mallin johtamisessa havaittiin mahdollinen väärä oletus savipartikkelien osallistumisessa maaperän kokonaissähkönjohtavuuteen, ja mallin havaittiin olevan epäkelpo maankosteuden laskemiseen vähän suolaantuneissa maaperissä. Näihin laskelmiin tarvittaisiin kokonaan uusi maaperän sähkönjohtavuusmalli. |
ED: | 2008-11-10 |
INSSI record number: 36514
+ add basket
INSSI