haku: @supervisor Paavilainen, Simo / yhteensä: 53
viite: 6 / 53
| Tekijä: | Mäkitalo, Arvi |
| Työn nimi: | Spatial intensity - What constitutes experiential space and how we perceive it |
| Julkaisutyyppi: | Diplomityö |
| Julkaisuvuosi: | 2008 |
| Sivut: | Kieli: eng |
| Koulu/Laitos/Osasto: | Insinööritieteiden ja arkkitehtuurin tiedekunta |
| Oppiaine: | Arkkitehtuuri I (A-60) |
| Valvoja: | Paavilainen, Simo |
| Ohjaaja: | Staffans, Aija ; Teräväinen, Helena |
| Sijainti: | P1 Ark A | Arkisto |
| Tiivistelmä (fin): | Diplomityössäni tutkin niitä tapoja, joilla arkkitehtuuri ja kaupunkisuunnittelu antavat muodon eletyille, muodoltaan avoimille narratiiveille historian tulkinnan, sen kyseenalaistamisen ja uusien tarinoiden luomisen avulla. Pyrin osoittamaan, että kaikki arkkitehtuuri, sekä uusi että vanha, kasvaa kulttuurisesta kontekstista ja omalta osaltaan on myös mukana muodostamassa sen kritiikkiä. Näiden kontekstuaalisten muistojen uudelleentulkinnan kautta arkkitehtoninen tila saavuttaa sille ominaisen merkityksellisyyden. Tekstini on puheenvuoro tilojen sedimentoituneiden historiallisten kerrosten nukkuvan, ajoittain uhkaavan mutta samalla mahdollistavan taiteellisen potentiaalin puolesta. Ensimmäisessä osassa tutkin kuinka merkityksiä, kulttuurisen ja henkilökohtaisen muistin muodossa, voidaan kirjata esineisiin tavalla, joka on kiinteästi yhteydessä esineen materiaalisuuteen. Nämä esineet eivät symboloi merkityksiä, vaan ruumiillistavat ne. Tilasuunnittelijoilla on mahdollisuus kehittää näiden uinuvien merkityksien tunnistamisherkkyyttään ja, kuten bricoleurit, koota niistä kollaasin avulla uusia merkityksiä ja tuoreita narratiiveja. Näin menneisyyden unohdetut tilat ja esineet saavat mahdollisuuden vuotaa toisesta ajasta nousevat muistonsa uuteen ja niille vieraaseen kulttuuriympäristöön. Tilojen ehdoton materiaalisuus ei rajoitu vain fyysisiin ympäristöihin. Se ulottuu myös virtuaalisiin tiloihin, avaten uusia tapoja suhtautua lisättyyn todellisuuteen puhtaan toiminnallisen ja yliaistillisen rinnalle. Tulen väittämään, että virtuaalisen materiaalisuus ei ole simuloitua tai illusorista vaan todellista ja käsin kosketeltavaa, yhtä todellista hetkessä koettuna kuin mikä tahansa muukin. Niiden arviointia ja käyttöä tulisi lähestyä ja tarkastella juuri tästä näkökulmasta. Toinen osa käsittelee niitä multisensorisia ja synesteettisiä tapoja, joilla materiaalisuus koetaan. Se tapahtuu enimmäkseen niin sanottujen lähiaistien, kuten haju- ja näköaistin kautta, mutta oman lisänsä kokonaisuuteen tuo Laura U. Marksin elokuvateoriasta lainattu haptisen visuaalisuuden, eräänlaisen silmillä koskettamisen käsite. Nämä aistit sekä tavat, joilla niitä käytetään, muodostavat sensoriumin, ihmisen aistien kokonaisuuden, joka on sidoksissa kulttuuriin mutta samalla jokaiselle yksilöllinen. Diplomityöni päämääränä on lisätä ymmärrystä siitä suuresta määrästä mekanismeja, jotka yhdessä muodostavat tilakokemuksen. Tällöin on ehkä mahdollista laajentaa arkkitehtien ja kaupunkisuunnittelijoiden käytössä olevien ilmaisutapojen kirjoa kattamaan asioita, jotka nyt vaikuttavat erityisen hankalilta tai jopa mahdottomilta ilmaista. |
| ED: | 2008-09-23 |
INSSI tietueen numero: 36297
+ lisää koriin
INSSI